Tässä jaksossa on nyt sitten se kuuluisa nainen ja ruoska -sitaatti. Jo Luovien tiestä –kappaleessa ärsytti puhuttelu ”veljeni”. Jos kirja on kaikille, niin eikö pitäisi lukea veljeni ja sisareni? Onneksi esipuhe kertoi, millainen suhde Nietzschellä oli naisiin, niin ei tosissaan tarvitse ihmetellä.
Luovien tiestä
Tätä kappaletta ajattelen jopa jotenkin ymmärtäväni. Pitää tuntea itsensä, jotta voisi luoda jotain. Tosin lopun tuhon ennustusta en tajunnut. Ehkä ajattelen luovuutta liian tavanomaisesti. Ehkä tässä on kyse sellaisesta luovuudesta, jonka romantikot ajattelivat olevan profeetallisen kyvyn ilmentymä. 1700-luvun lopullahan syntyi tyylisuunta, jonka mukaan taide oli runoilijan, neron kaltaisen, väline välittää hallussaan olevaa tietoa. Kyllähän vieläkin taiteilijan sopii olla boheemi nero, jonka luomisen tuska jopa tuhoaa. Tai ehkä tässä ei ole ollenkaan kyse taiteesta, vaan jostain aivan muusta.
Taiteen tekemiseen vain minusta sopivat monet tämän jakson asiat: eristäytyminen, vapauden etsiminen, omaan itseen kulkeminen ja myös se, että ”eniten vihataan silti sitä, joka lentää”. Meillä monilla on vapauden kaipuu, mutta ei rohkeutta tai taitoa. Sitten olemme kateellisia niille, jotka osaavat ja uskaltavat.
Vanhoista ja nuorista naisista sekä lapsista ja avioliitosta
Oli itse asiassa yllätys, että ruoskasta puhuukin nainen eikä Zarathustra. Ennen tätä tehokasta lopetusta tosin Z:kin saa esittää näkemyksensä naisesta. Yksikkö viittaa naiseen yleensä, mutta aika kovia ajatuksia Z. tässä esittää. En (tietenkään) pidä näin rankasti jaottelusta naisiin ja tosimiehiin, sotureihin. Hyviä sitaatteja tämä luku on toki pullollaan. Mainiosti kertoja tässä myös panee vanhan naisen suuhun sanat, että . on oikeassa. Ja lopussa sitten tämä ruoska. Muistan nähneeni kortissa sarjakuvasankari Wagnerin Viivi ja Wagner –sarjakuvasta marssimassa mattopiiska kädessään Nietzscheä siteeraten. Se kuva nousi mieleeni nytkin, enkä voi ottaa tätä kovin vakavasti.
Surullisen kylmä kuva on Zarathustralla myös avioliitosta ja rakkaudesta: ”kaksi eläintä nuuskimassa toisiaan.” Hän kaipaa korkeammille poluille valaisevaa soihtua ja yli-ihmiseen sytyttävää kaipausta. Lisääntymiskohta en ymmärrä ollenkaan. Jotenkin siis todellisesta avioliitosta sitten syntyy jotain enemmän kuin kaksi. Niinhän sitä toivoisi, että lapset olisivat aina enemmän kuin vanhempansa, mutta ei kai näiltä ”tarpeettomilta” voi sellaista odottaa. Kyllä pikku hiljaa kaipaisi selvyyttä tähän yli-ihmis-juttuun.
Kyynpuremasta ja vapaasta kuolemasta
Näitä lukuja karmii lukea. Voin hyvin kuvitella, että näissä esitetyt ajatukset vetoavat. Jos siis ymmärsin oikein, tässä puhutaan koston oikeutuksesta ja jonkinlaisesta ylevästä kuolemasta. Nietzsche eli 56-vuotiaaksi, joten odottaisi hänen nähneen elämässä monenlaisia kausia. Tässä korostuu elämän halveksunta. Sitä mietin, kuka on ennen aikojaan kuollut heprealainen Jeesus.
Lahjoittavasta hyveestä
Vaikka lukujaksot eivät ole pitkiä, tuli tässä vaiheessa taas melkein ”toppi”. Näen Raamatun parodiaa, mutta en jaksa pohtia sanoja. Voi olla, että sekä yli-ihminen että hyve jäävät minulta tajuamatta.
Huvittava oli tosin kohta, jossa Z. varoittaa opetuslapsiaan, että heitä on ehkä huijattu. Hän kai haluaa, että seuraajat alkavat pohtia asioita itse. ”Opettajansa palkitsee huonosti se, joka pysyy ikuisesti oppilaana” on loistava sitaatti. Saatan ottaa tämän käyttöön.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Artimo Minna 20090401 (20090401) o Ajk kotisivu o Nietzsche o WebMaster