Nyt sitten alkavat varsinaiset puheet. Sain nopeasti Pikku-idis-nettikirjakaupasta uuden, Jari Tammen käännöksen, joten pääsen tekemään kirjaan merkintöjä, mikä helpottaa lukemista. Toiveeni, että nykykieli auttaisi ymmärtämään tekstiä paremmin, ei kuitenkaan toteutunut. Lieneekö Jari Tammi sama, joka on tehnyt Kirosanakirjan. Sen ensimmäinen painos on paikoin hauskaa luettavaa, mutta loppuunmyyty. Uusi versio on minulla hyllyssä, mutta siinä on vitsiä venytetty liikaa. Jos on sama mies, niin hänen mielenkiinnon kohteensa ovat moninaiset. Yo-kokeiden takia en vielä ole lukenut ensimmäistä lukujaksoa uudesta kirjastani, mutta teen sen ensi viikonloppuna.
Kolmesta muodonmuutoksesta
Hengestä tulee kameli, kamelista leijona ja lopulta leijonasta lapsi. Lapsi on pyhä kyllä-sanominen, puhuu Z. Laikukas lehmä –nimisessä kaupungissa. Tulen varmaan toistamaan itseäni sanoessani, etten ymmärrä. Käsite henki herättää vain mielikuvia uskontoihin, eikä pyhä-sanan käyttö tilannetta paranna. Kuitenkin kyse on kuuluisasta uskonnon vastustajasta. Vai vaiko vain kristinuskon?
Hyveen opettajista
Kun sitten tuli pätkä tekstiä, jonka minä ymmärsin, tajusin heti, että tämän opettajan ajatukset eivät Zarathustralle kelpaa. Huonona nukkujana allekirjoitan ilman muuta sen, ettei nukkuminen ole vähäinen taito ja että hyvä uni vaatii rauhaa jumalan ja lähimmäisten kanssa.
Tietysti pitää kysyä, mitä unella ja nukkumisella tässä tarkoitetaan. Z. ei varmaankaan puhu vain nukkumisesta: ”Näille - - viisaus oli unta ilman unennäköä. - - Autuaita nämä uneliaat, sillä he nukahtavat pian.” Edelleen tekstistä tulee mieleen Raamattu toistoineen ja lausekuvioineen.
Taivaanrantalaisista
Tässä luvussa Z. puhuu minä-muodossa, näin ymmärrän. Hän kuvaa omaa etsintäänsä ja luomaansa haamu-jumalaa. Nyt arvostellaan kristinuskoa surkeine veriryyppyineen. Käsitin, että osa uskovista on Z:n mielestä vain sairaita, mutta osaa hän kuvaa tiedon etsijöiden ja rehellisyyden vihaajiksi, joiden mielestä epäily on syntiä. Mieleeni tulevat kaikki eri uskontojen kiihkoilijat, jotka perustavat käsityksensä pyhien kirjojensa kirjaimelliseen tulkintaan.
Ruumiin halveksijoista
Edellisen luvun lopussa Z. sanoi, että pitää kuunnella terveen ruumiin ääntä. Tässä luvussa puhutaan sitten lisää ruumiista, ja sain alleviivattua sanat ”minä”, ”ruumis” ja ”itse”, mutta epämääräiseksi jäi. Liittyvätköhän nämä jotenkin Freudin käsitteisiin ”minä”, ”yliminä” ja ”id”?
Iloista ja intohimoista
Nyt ilmestyi tekstiin taas se hyve. En vielä ole siis lukenut alkusanoja enkä ensimmäistä lukujaksoa uutena käännöksenä, joten en tiedä, onko tätä hyve-asiaa siellä selitetty. Tässä vaiheessa ei tullut tolkkua.
Kalpeasta rikollisesta
Mistä tämä rikollinen nyt ilmestyi? Kuka ja mitä tehnyt? Ja tuomarit? Jotain taustaa tässä alkaa kaivata, sillä tulee mieleen, että Nietzsche kirjoittaa jostain itselleen sattuneesta tai muusta itseään vaikuttaneesta. Nämä lyhyet, virkkeen tai parin mittaisista kappaleista muodostuvat luvut seuraavat toisiaan ilman mitään – ainakaan tässä vaiheessa nähtävää – logiikkaa. Selailin kirjaa eteenpäin ja samanlaisena jatkuu... Toki tämäntapaisia kirjoja on tullut luettua, joissa käsitellään aihe toisensa jälkeen jonkin ”psykologian” tai ”filosofian” kannalta. Mutta ne ovat Z:n mielestä olleet niitä nukkumis-opettajia.
Lukemisesta ja kirjoittamisesta
Tämä kiinnosti. Mutta sitten: ”vihaan lukevia tyhjäntoimittajia.” Siis lukutaito pilaa kirjoittamisen ja lopulta ajattelemisen? Tämä henki, joka oli Jumalalle (?), oli sitten ihminen ja nyt ”alhaisoa”, menee pilalle, jos kaikki oppivat lukemaan? Vain yli-ihminenkö ymmärtäisi lukemisen? Ainakin vuorenhuipulta toiselle aforismeja ymmärtävä on ylevä. Ylevä vai ylemmyydentuntoinen, kysyn minä.
Puusta vuorilla
Lopuksi kertomus nuoresta miehestä, jonka kanssa Z. keskustelee. Tässä on opettaja ja oppilas sekä opetuksia, joista luulen saavani selkoa. Tavoitteena on hengen vapaus. johon pääsee jatkuvalla, noh, kilvoittelulla. Kilvoittelu-sanaa ei tekstissä ole, mutta se tuli mieleeni, kun Z. puhuu siitä, miten hyvää tavoitellessa pitää pysyä vahvana. Tai jotain.
Tämän lukemisesta
Ajattelin, että kommentoin joka lukua, tai otsikoitua jaksoa, mutta en usko, että teen niin tästä eteenpäin. Lukujaksoissa näyttää olevan 4 – 8 jaksoa, joten varmaan kirjoitan jatkossa niistä, joita voin sanoa jotenkin käsittäväni. Onneksi en lue tätä yksin!
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Artimo Minna 20090316 (20090316) o Ajk kotisivu o Nietzsche o WebMaster