|
Tässä lukujaksossa kaksi ensimmäistä lukua tuntuivat sopivan minulle. Luulen, että
Sain jotakin niistä irti – jollen itse asiasta niin muuten. Mutta muut! Ei minkäänlaista
toivoa saada niistä otetta. Olenkin nyt kirjoittanut vain noista kahdesta ensimmäisestä
ja loput katson ne teidän kirjoituksistanne.
Ylevistä ajatuksista
Onpahan tässä N. onnistunut kuvaamaan sitä, miten ihmisen ajatukset saattavat lentää
ajatuksesta toiseen. Pohdintaa ja taistelua ehkä omien ajatustenkin kanssa. Taas
kuitenkin tulee sellainen olo, että otsikko ei oikein vastaa tekstin sisältöä tai sitten
ymmärrän sanan ”ylevät” eri tavalla. Luvun aluksi ajatukset ehkä ovat yleviä, mutta
esimerkiksi kohta, jossa sanotaan ”Hiukan enemmän, hiukan vähemmän: se juuri
tässä on paljon” ei kuulosta kovinkaan ylevältä – ennemminkin nöyrältä, kantapään
kautta opitulta oivallukselta. Vai onko tässä tarkoitus neuvoa toista? On helpompaa
ratkaista toisten ongelmia kuin omia. Tähän en oikeastaan pysty ottamaan kantaa,
mutta – niin kuin alussa sanoin – ihmisen ajatusten virtaa – tässä on kuvattu hyvin.
Totuus sivistyneisyydestä
Sivistyneisyyden pilkkaa ja kriittistä tutkintaa vaiko toiveajattelua?
Sivistyneisyys katsottiin tässä sisäsiittoisesti määritellyksi?
Mikä yhteiskunnassa katsotaan sivistyneeksi käytökseksi ja sivistyneeksi
elämäksi ja elämäntavaksi lienee vuosisatojen saatossa opittua. Tätä N.
mielestäni tässä kriittisesti tarkastelee ja asettaa kyseenalaiseksi sen, mitä on
sivistyneisyys tai miten se pitäisi määritellä tai mikä on oikea tapa pyrkiä
sivistyneisyyteen. Minua hiukan yllätti luvun lopputulema. Hänhän tuo esille
kaipauksensa lapsen tapaan ajatella ja lapsen tapaan kokea maailma. Yllätyin
ehkä siksi, että jotenkin olen kokenut kirjan ajatuskulun hyvin kylmäksi ja
paikoitellen epäinhimilliseksi ja nyt kun mukaan tulevat lapset ja lasten
”usko”, siirrytään mielestäni alueelle,joka on hyvinkin inhimillistä. Kaipuu
lasten maailmaan tosin ehkä on romantisoitunut: ajoittain lasten maailma voi
olla hyvinkin julma.
Lasten maailma lasten kesken on kova ja se on ollut julma jo aiemmin.
Nykyisin vaativuus tulee esille myös siinä, että lapsia ajetaan pois lapsuuden
kuvioista jo hyvin varhain. Ei anneta enää aikaa opetella siirtymistä aikuisten
maailmaan. Tietysti tällainen lapsena olo on ollut vain joidenkin maiden lasten
oikeus – onhan lapsityövoima ja siihen liittyvät asiat arkipäivää monissa
paikoissa eli aikuisten maailman säännöt ovat mukana käytännössä alusta asti.
|