Asko Korpela
17 Viimeinen pinnistys

• Erämaan tytärten keskuudessa
• Herääminen
• Aasijuhla
• Juopunut laulu
• Merkki
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Unter Töchtern der Wüste - Die Erweckung - Das Eselsfest - Das Nachtwandler-Lied - Das Zeichen

Erämaan tytärten keskuudessa

Tämä jumalaksi julistautunut (vai onko? - ainakin yli-ihmiseksi) on useampaan otteeseen haikaillut tyttöjen perään, mutta aina kun siitä tulee puhe, muistuu myös mieleen se remmijuttu… Joten ei ihme, että ilman on jäänyt. Tässä nyt höpisee vielä erityisestä voima-ateriasta, vahvasta miehen ruuasta, joka muille olisi liikaa. Mitä mahtaa olla ja mitkä ovat vaikutukset? Sotaan kuitenkin sen voimalla… ja siis varmaan naisiin… jälkiruuaksi sitten pehmeitä naishenk(äyks)iä! Sitten kerskuu naisvalloituksillaan kuin merimies. Joka satamassa…

Sitten seuraa runo, oikea erämaan laulu. Afrikasta, Euroopasta, valaista, keitaista, taateleista, paratiisista, muistoista, tanssityttöjen jalannoususta ja pyöreästä uumasta … ja tytöistä on puhe.

Herääminen

Palataan taannoisten juhlien jälkeiseen aamuun. Laulun jälkeen mökää ja meteliä. Erikseen mainitaan aasin ääntely - saksaksi 'I-A'. Näin meikäläisestä se onkin mainitsemisen arvoinen. Jos yllättäen lähellä kuulet, voit peffallesi lentää, on se sen verran ihmeellinen törähdys, ei mikään ihahaa, vaan paremminkin voimallista trumpetin töräystä muistuttaa. Yhtäkkiä meteli katkeaa kuin veitsellä leikaten. Mistä on kysymys? - Ymmärsinköhän oikein: se olikin tämä aasin töräys, joka hiljaisuuden sai aikaan. Ja sitä seurasi töräys toisensa jälkeen… ja välillä katkelmina jonkunlainen aamuhartaus… ja taas aasi töräyttää aameneksi.

Aasijuhla

Litaniaksi tapahtumaa nimitetään. Aasin panos on niin väkevä, että Zarathustra itsekin töräyttää välillä. Kysyy sitten entiseltä paavilta, joka myös vierasjoukkoon kuuluu: miltä tuntuu palvoa aasia jumalana? Jaa, se onkin aasi aikamoisen ylennyksen taidoillaan saanut. Paavi näkee asiassa myönteisen puolen: Jumala kun on näihin saakka ollut näkymätön henkiolento, tuntuu mukavalta, kun on jotakin konkreettisempaa rukouksen kohteena. Muutkin vieraat kommentoivat uuden hahmon ottanutta jumalaa. Zarathustra häkeltyy nenäkkäistä vastauksista ja tekee jo tutuksi tulleen häviämistemppunsa, livahtaa luolan suusta ulos. Loppupäätelmänä esittää toiveen, ettei tätä aasinjuhlaa unohdettaisi, vaan ahkerasti vietettäisiin 'minun muistokseni'.

Juopunut laulu

Sitten seuraa '12 kohdan ohjelma', josta nyt sitten kai pitäisi löytyä 'Juopunut laulu'. Kyllä yässä nyt muutamassa kohdassa 'juopunut laulu' mainitaan, ja lopuksi esitetään runo, joka voisi olla laulukin, mutta sitä ei erityisesti juopuneeksi mainita eikä siinä sanallakaan juopumukseen tai juopotteluun viitata. Niin että minulle jää epäselväksi mitä tässä 'juopunut laulu' oikein tarkoittaa. Jaha, nyt huomaan: tämän osion saksankielisessä nimessä ei juopuneesta puhuta mitään: 'Das Nachtwandler-Lied' on viattomasti vain 'Öisen vaeltajan laulu'.

Merkki

Entä sitten 'merkki'? Onko se pimeiden vuorten takaa nouseva kirkas aamuaurinko? Sinä korkea otsa! Kelpaisi merkiksi minulle. Uusi päivä, uudet mahdollisuudet. Pehmeä pitkä leijonan karjaisu. Sitäkö Zarathustra tarkoittaa, kun sanoo, että merkki tulee, 'Das Zeichen kommt.' Entä sitten? Mitä se tarkoittaa? En oikein saa selvää. Niin kuin en koko kirjasta. Mikä tässä ihmisiä kiehtoo? Ehkä juuri sen arvoituksellisuus…

Palautetta 

Lähetä palautetta!