Asko Korpela
16 Illallinen

• Viimeinen ehtoollinen
• Korkeammasta ihmisestä
• Korkeammasta ihmisestä
• Melankolian laulu
• Tieteestä
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Das Abendmahl Vom höheren Menschen Das Lied der Schwermuth Von der Wissenschaft

Viimeinen ehtoollinen

Aikamoinen seurakunta on kutsuttu päivälliselle, mutta isäntä sen kuin puhuu ja puhuu. Vierailla alkaa vatsa kurnia. Totuuden puhuja, Wahrsager huomauttaa asiasta. Pelkillä puheillako täällä aiotaan vieraat ruokkia? Tämän kun talonväki eli eläimet kuulevat, pötkivät oitis pakoon. Kirjassa ensimmäinen kohta, jossa minä huomaan huumoria. Arvaavat, että se on kirveen paikka! Vieraille kylläkin ensimmäisenä mieleen tulee viini. Mutta sitä on omasta takaa, onhan mukana kuninkaita ja muita ylhäisiä. Entä leipä? Eipä leipää sanoo isäntä. Mutta ihminen ei elä pelkästään leivästä, vaan tarvitsee myös - lihaa. (Jumalan sanasta viis tässä seurakunnassa!). On kaksi oivaa uuhta, ja on juurikasveja ja hedelmiä ja vielä jälkiruuaksi pähkinöitä - ja muita arvoituksia 'naksautettavaksi' (knacken)! Kas, vielä sanaleikkiäkin. Taitaa käydä viihteelliseksi teksti ennen kuin loppuu! Jokainen joka aikoo syödä osallistukoon myös ruuanlaittoon! Yllättävä, joskin järkevä ja hyvä idea, mutta luultavasti ei kovin tavallinen silloin kun

tämä on kirjoitettu. Yhtä yllättävää on mielestäni että vapaaehtoinen kerjäläinen (der freiwillige Bettler) ilmoittaa, ettei viini, liha ja mausteet käy. On siis ehkä aito laitapuolen eläjä, joka ei ole tottunut tällaisiin herkkuihin. Ei kai nyt korkealla vuoriston luolissakaan sellaisia nautita! Kullekin makunsa mukaan lupaa avokätisesti isäntä. Minulle kuuluu vain paras ja jos ei sitä anneta, se otetaan, samoin puhtain taivas, väkevimmät ajatukset, kauneimmat naiset. Just, just: yli-ihmiselle vain parasta! - Ja niin alkaa pitkä illallinen, joka jutuissa kauan muistetaan.

Korkeammasta ihmisestä

Rahvaan ja korkeampien ihmisten vastakkainasettelu. Kertoo ensi kerran maille mennessään tehneensä virheen: oli mennyt torille eikä ketään puheillaan tavoittaneensa, sitten kotimatkalla, kuten muistammekin, oli nuorallatanssijan ja ruumiin tavannut ja itsekin melkein ruumiina olleensa. Rahvas oli mutissut jotakin korkeammista ihmisistä. Jumalan edessä olemme kaikki samanarvoisia. Mutta kun jumala on kuollut. Korkeammat ihmiset painukaa hiiteen torilta! Ja sitten yli-ihmisistä ja rahvaasta blää, blää luonnehdintoja toista toisen perään peräti 20 'artiklassa'. On viisaudesta, on omaisuudesta, voimasta, luottamuksesta, hevosista, luomisvoimasta, arpapelistä, tanssista…

Melankolian laulu

Puhuttuaan ja puhuttuaan, mahdettiinko tässä vieläkään paistiin päästä? isäntä hiipii ovelle ja pujahtaa ulos joksikin aikaa, kuten tekstissä 'luvataan'. Missä eläimet? Olisihan tuo pitänyt arvata. Jos kerran puhua osaavat, osaavat myös pelätä henkensä edestä ja täysin tunteetonta isäntäänsä. Nyt vasta tunnen kuinka teitä rakastan. - Vai tunteeton? No eihän kotkalla ja käärmeellä mitään pelättävää olekaan, joten tulevat paikalle ja asettuvat kohdilleen. Raittiista ilmasta nauttivat. Vieraat sisällä epäluuloisiksi kääntyvät kohta kun isäntä on tuolla tavoin poistunut. Mitähän se aikoo? Lumooja (der Zauberer) virittää harppunsa ja esittää laulun. Totuudesta, kuinkas muuten! Siitähän kaikilla on oma käsityksensä ja sanansa sanottavana. Lopuksi muistetaan, mitä jo aikaisemmin on sanottu: Totuus on olemassa vain narreille ja runoilijoille.

Tieteestä

Nyt vasta kirjoittaessani huomaankin, että tämä Tieteen osio kuuluukin tähän lukujaksoon eikä vasta seuraavaan kuten kirjaan olen merkinnyt. Siispä pari sanaa tieteestäkin. Arvaan näin ennen lukemista, että maan rakoon manataan. Vaikka olisiko aihetta, jos tiede jumaluskon vaihtoehdoksi käsitetään? Ja Zarathustran pääjulistus on, että Jumala on kuollut. Mutta hänhän taitaa olla sitä mieltä, ettei ole mitään muutakaan. Siis tiedekin joutaa romukoppaan. Tyhjää täysi on siten yli-ihmisen maailmankuva. Vai onko sittenkin yli-ihminen itse ja rahvas, molemmat jumalaa ja tiedettä vailla. Totuudesta, epävarmuudesta, pelosta kasvaa tiede. Oli näet palannut luolaan ja kuullut viimeiset puheet totuudesta. Pitkää pelkoa nimitetään nykyään tieteeksi! - Ei hullumpi oivallus! Ja lopuksi taas pujahtaa ulos.

Palautetta 

Lähetä palautetta!