|
Das Honig-Opfer - Der Nothschrei - Gespräch mit den Königen - Der Blutegel
Neljäs ja viimeinen osa - ei yhtään liian aikaisin. Toisaalta taas, tästä on alkanut saada sittenkin edes jotakin vähäistä kommentiksi. Saisiko tästä sittenkin vielä lisää, jos yhä vain jauhaisi. Kyllä tämä satoa on kantanut. Tänään satuin radiosta kuulemaan: Zarathustra on sama kuin Soroastre ja se taas on taiteessa motiivi enemmässä kuin yhdessä kohdassa. Mozartin Taikahuilun Sarastro on myös sama. Ilmankos on siinäkin niin päättömät tekstit.
Hunajauhri
Eläinten kanssa seurustelee. Onkohan silläkin jokin symbolinen merkitys? Onko ehkä Pyhä Fransiskus Assisilaiseen rinnastettava? Hunajaa suonissa, veri sakeampaa ja sielu rauhallisempi. Vuorille kiivetään, mutta ehtona on että eläimet huolehtivat kultahunajasta. Hunajauhri vuorilla. Avokätistä tuhlausta - voidaanko sitä nimittää uhraamiseksi? Hieno juttu: vieras sana Köder - syötti. Eipä ole tullut saksaksi kalastettua. En nyt oikein miellä miten tässä hunajasta kalastukseen siirrytään, mutta niin vain tehdään. Hunaja kokonaan jätetään ja kalastuksesta puhutaan, myös Jumalan ruoskasta. 'Kuulkaa, tai piiskatkoon teitä Jumalan ruoska'. Ihmiskaloista on kysymys ja tuhatvuotisesta valtakunnastakin.
Hätähuuto
Eikä vain huuto (Ruf), vaan oikein parkaisu (Schrei). Oman varjon viereen ilmestyy toinen varjo. Kuka ihmeessä? Wahrsager - totuudenpuhuja, ennustaja. Säikähdyksen jälkeen toivottaa tervetulleeksi. Onko tässä ilmassa lopun alkua. Mikä onkaan viimeisin syntini? - Myötätunto. Taas kaikuu hätähuuto. Se koskee sinua, Zarathustra. On aika, on korkein aika. Ja kuka siellä minua huutaa. Yli-ihminen se on. Mitä se täällä tekee. Hiki nousee Zarathustralla pintaan. Huokauksia. Ehkä siellä villieläin ahdistaa…
Keskustelu kuninkaiden kanssa
Kaksi kuningasta vuoristossa. Mistä on kysymys? Kaksi kuningasta ja yksi aasi. Kun on kunikaita, on myös kaikenlaista väkeä: talonpoikia, junkkareita, juutalaisia, pyhimyksiä ja Halunker - taas ennestään tuntematon sana. Eipä tiedä Babylonkaan suomeksi, mutta englanniksi 'rascal, villain, rogue, scoundrel, scamp' eli hamppari tai viluri tai muu sellainen. Eipähän tuohon olisi sanakirjaa tarvittu. Asiayhteydestä arvattavissa. Enpä tällaisia yleensä katsokaan. Ja lisää: Gesindel - plebeiji, proletaari, alaluokkaan kuuluva. Senkin olisi arvannut. Aasikin ilmaisee mielipiteensä. Roskaväkeä, roskaväkeä…
Sodasta on toisessa osassa puhe. Hyvä sota pyhittää kaikki asiat. Rauhaa pitää rakastaa keinona uuteen sotaan! Pitkä rauhan aika on häpeäksi.
Iilimato
Otsikko paljastaa taas uuden saksan sanan: der Blutegel - iilimato. Mistäpä tuonkaan olisin tiennyt. Metsässä käyskentelee Zarathustra ja taas äkisti törmää ihmiseen. Tuskanhuuto, kaksi kirousta ja kaksikymmentä pahaa sanaa suoraan päin naamaa. Ilmeisesti siis konkreettisesti törmää. Verissään on poloinen. Mutta kuullessaan, että on Zarathustra, suhtautuminen muuttuu. Parantajana pitää - samoin iilimatoa. Itse Zarathustra! Mikä onni ja autuus! Ylistetty olkoon tämä päivä! Zarathustra, omantunnon iilimato! Lopuksi on jotakin, josta en oikein mitään järkevää saa irti.
|