|
Der Genesende Von der grossen Sehnsucht Das andere Tanzlied Die sieben Siegel (Oder: das Ja- und Amen-Lied)
Toipilas
Siis elikö hän ikään kuin luolassa eläinten keskuudessa? On kai sellaiseen ollut viittauksia ennenkin. Ketä hän nyt komentaa parantamaan itseään? Jumalahan on kuollut. Eläimet siis hoitivat. Yhtä hän kuitenkin kutsui parantamaan. Jaha, ja eläimet komentavat hänet ulos ja ilmoittavat, että kaikki esineet/asiat (Dinge) ovat hänen lääkäreitään! Pelkkä eläinten lörpöttely hänet parantaisi. Ihmisten päälletunkeminen ahdistaa ja kuristaa. Tieto kuristaa. Laulu tulee mukaan parannuskeinona. Mutta paraniko hän? Se jäi jotenkin auki.
Suuresta kaipauksesta
Syntikö on hänen kuristajansa? Näin käsittäisin. Sielusta puhuu. Sielun hymyilystä ja suun nyyhkytyksestä. Onko itku valitusta ja valitus syytöstä?
Toinen tanssilaulu
Kuka tässä on se sinä, jolle hän puhuu? Onko se siis elämä, jonka hän subjektina mainitsee ennekuin alkaa puhua sinulle. Ristiriita: elämä on 'das Leben', mutta hänen mainitsemansa epiteetit ovat kaikki femniniinejä: Binderin, Umwinderin, Versucherin, Sucherin, Finderin! Enpä kadehdi suomentajaa. Näissä sanoissa on keinuvan tanssin tahtia. Onko suomentaja näille keksityille sanoille löytänyt vastineet? Onko saanut ne keinumaan? Tai samoin samojen sanojen adjektiiveille, joita kohta luettelee. Niissäkin on ikään kuin tanssin tahti. Sitten tulee lepakkoa, pöllöä, gemssiä, juoksijatarta ja ties mitä ja vielä lopuksi tanssivaa piiskaa. Hullun runoutta! Elämähän tähän sitten vastaa siroin korvin!! Oi, Zarathustra, et ole minulle kyllin uskollinen! Et rakasta minua niin paljoa kuin sanot. Aiot siis pian jättää minut. Ja sitten on runo yhdestä kahteentoista, eikä siinäkään tietenkään ole päätä eikä häntää.
Seitsemän sinettiä
Sitten on seitsemän 'kyllä, aamen' kappaletta Zarathustran viisautta, jolla hän pitää tapansa mukaan lukijaa narrinaan. Kaikki seitsemän 'helmeä' päättyvät lauseeseen: 'Denn ich liebe dich, o Ewigkeit' (Sillä minä rakastan sinua, oi ikuisuus). Ensimmäisessä höpistään jotakin ennustamisesta, toisessa vihasta ja haudoista, sitten jostakin luovasta. Tässä kolmannessa hän myös mainitsee sanat arpakuutio ja jumala yhteydessä toisiinsa. Tämä kyllä värähdyttää minussa jotakin. Tässä kuten ymmärtääkseni jo monta kertaa aikaisemminkin valittaa, ettei ole löytänyt naista, jonka kanssa haluaisi lapsen. Parafraseeraisiko tuohon Annie mestariampujaa: 'pyssyllä et miestä saa' - Zarathustra: 'piiskalla et naista saa'. Eli Zarathustra (siis Nietzsche) kompastuu omaan nokkeluuteensa. Neljännessä sinetissä on puhe mausteista. Viidennessä merestä. Kuudennessa tanssijasta ja naisesta kuten edellisessäkin. Seitsemännessä on puhe siivistä ja taivaasta ja linnunviisaudesta ja vieläkin naisesta ja lapsesta, siitä samasta, ettei ole löytänyt sellaista naista, jonka kanssa lapsen olisi halunnut - koska rakastaa niin paljon ikuisuutta!
|