|
Von den Erhabenen Vom Lande der Bildung Von der unbefleckten Erkenntniss Von den Gelehrten Von den Dichtern Von grossen Ereignissen
Kirja alkaa olla puolivälissä ja aina vain joutuu toteamaan oman ymmärtämättömyytensä. Sitä on tietenkin turha valittaa. Näköjään jatkuu aina vain, varmaan loppuun saakka. Sitä jo epäilee omissa kyvyissään tapahtuneen ratkaisevan heikentymisen. Nyt on kuitenkin jotakin osoitusta siitä, että kyvyt ovat tallella sellaisina kuin ne ovat aina olleet eli ei olisi ymmärrys ehkä koskaan aikaisemminkaan Zarathustraan riittänyt.
Se mikä osoittaa kykyjen säilymistä entisinä on muun tekstin ymmärrys. Olen juuri aloittanut Gogolin Kuolleet sielut uudelleen. Edellisen kerran luin ensimmäisenä kirjana venäjäksi rinnan ranskankielisen kanssa joskus vähintään 45 vuotta sitten. Silloin saattoi venäläisen ymmärrys olla kylläkin Zarathustran luokkaan. Pitkään on pitänyt lukea uudelleen, kun kaikessa venäläisessä viitataan jatkuvasti siihen kuinka koko venäläinen kirjallisuus on 'tullut Gogolin viitan alta'. Tämä on sillä tavoin kaksimielinen ilmaisu, että sillä tarkoitetaan samalla Gogolin teosta 'Viitta (Shinel)' ja yleisesti vain sitä että Gogol oli venäläisen kirjallisuuden alku (samalla tavoin kuin Aleksis Kivi suomalaisen). Muistaakseni Gogolin muotokuvissa on hänellä itsellään myös viitta harteillaan. - Nyt olen vihdoin aloittanut Kuolleet sielut, Viittaa en ole lukenut (näytelmää esitetään paraikaakin Helsingissä nimellä Päällystakki - arvattavasti tähän päivään sovitettuna). Ja mikä riemukas elämys! Teksti vilisee vieraita sanoja kuin Seitsemän veljestä ikään, mutta se ei hiukkaakaan laimenna yleistä nautintoa ja ymmärrystä. Voi hyvin aavistaa, miksi Gogol katsotaan alkupisteeksi. Hän piirtää niin herkullista kuvaa venäläisestä sielusta.
Ylevistä
Toista on Nietzschen piirtämä sielunmaisema. Kaikki mitä kerrotaan on jonkin tutun ja myönteisen asian negaatiota ja niin fragmentaarista neulanpistokerrontaa, ettei sitä kautta ole mahdollista muodostaa mitään kokonaiskuvaa. Kuitenkin jokaisesta otsikosta tietää, että siinä nyt sitten pannaan halvalla otsikossa mainittua asiaa, kategoriaa. Niin nyt sitten tässäkin. Ylevistä kaivetaan esiin rumuus, iljettävyys. Kaiken pahan panee Zarathustra tässä ylevien nimiin, mutta kun pohjaa syvemmälle ei voida mennä, niin vain parempaa näiltäkin voidaan lopulta odottaa. Tämän verran Nietzsche raottaa ylevyydelle mahdollisuuksia!
Sivistyksen maasta
Tässä siis sivistys poljetaan maahan. Nähtäväksi jää vain, missä suhteessa ja millä sanoilla. Miten heidät tunnistaisi maskien takaa! Munuaisista puhuu ja kirjavista hunnuista. Vaeltaviksi uskon vastapuoliksi sivistyneitä nimittelee, epäuskottavina pitää. Hedelmättömiä olette, raollaan olevia hautuumaan portteja. Sitten jotakin käsittämätöntä Lasten maasta…
Tahrattomasta tietoisuudesta
Kissoista ja koirista puhutaan, sitten silmistä ja siinä yhteydessä tahrattomasta tietoisuudestakin - ja tietenkin sitten tahrautuneesta: huijareista ja irstailijoista. Tahrattomat eivät synnytä, pelkureita ovat. Suut täynnä jaloja sanoja, mutta rohkeus riittää vain valehteluun. Käärmeitä ja pahaa hajua.
Oppineista
Kun Zarathustra nukkui lampaat söivät hänen päästään seppeleen. Zarathustra ei ole enää oppinut. Ihan oikein, lampaat osasivat. Ja kuitenkin tällainen huijari meitä yhä villitsee! Jaa, jaa, viattomille (lapsille) käy muka vielä oppineesta, (mutta ei pässinpäille). Taka-ajatus: lasten suusta kuulet totuuden! Oppineet valmistavat myrkkyä ja pelaavat väärennetyillä arpakuutioilla. Minä, Zarathustra, vaellan ajatuksineni heidän päidensä yläpuolella, virheinenikin olisin heidän yläpuolellaan.
Runoilijoista
Tässä saavat sitten runoilijat tuomionsa. Väärennettyä viiniä nauttivat. Uskottavuus heiltä puuttuu. Pinnallisuutta riittää. On heidän joukossaan helmiäkin, kuin simpukoilla meressä, mutta sielun asemesta löydän heistä jatkuvasti helmien asemesta suolaista limaa. Sitten vielä jotakin riikkinkukoista.
Suurista ilmiöistä
Mielestäni hieman epätarkka käännös. Saksan sana Ereignis tarkoittaa tapahtumaa eikä ilmiötä. Niin että Suurista tapahtumista olisi ehkä oikea otsikko - ellei nyt sitten tapahtuma ja ilmiö ole sama asia, minun mielestäni ei: ilmiö passiivinen asia, tapahtuma kihisee toimintaa. Tulivuorista ja tulikoirista on puhe. Mitä mahtavat jälkimmäiset olla? Kyllä Google sanan tuntee, näyttäisi olevan jotakin tekemistä todella koirien kanssa, mutta myös kuvaannollinen merkitys: noviisi. Kirkko mainitaan, mutta missä suret ilmiöt, tapahtumista puhumattakaan?
|