Vom Wege des Schaffenden Von alten und jungen Weiblein Vom Biss der Natter Von Kind und Ehe Vom freien Tode Von der schenkenden Tugend Olen ikään kuin odotellut, että alkaisin ymmärtää, mitä Nietzsche sanoo, mutta eipä näytä valkenevan minulle. Luen saksaksi, mutta tämä on 55 vuotta kestäneen saksankielisten kirjojen lukemisen uralla ensimmäinen kirja, jota en ymmärrä. Kielestä ei voi olla kiinni. Se täytyy olla tämä iskevän lyhyt tekstimuoto, joka estää minun kohdallani ymmärryksen. Tai sitten se on tekstin vertauskuvallisuus: ei puhuta itse asiasta sellaisenaan, vaan sanat ja lauseet on ymmärrettävä joksikin muuksi kuin mitä ne sellaisenaan ovat. Yritän nyt taas työvoittoa kohta kohdalta ja ihmettelen ja ihastelen muiden lukupiiriläisten kykyä ymmärtää tätäkin. Syntyneet yhteenvedot näyttävät ihan normaalitekstiltä. Epäilen yhä vahvemmin, että filosofiystävällani Balashovilla on sama ongelma kuin minulla. Hän on vain pukenut ymmärtämättömyytensä närkästyksen kaapuun, kuten sivustoon liitetystä Balashovin tekstistä niin selvästi näkyy.
Luovien tiestäTässäkö nyt asetetaan vastakkain luova kyky ja laumasielu? Käsittäisin, että yleensä ylistettyä luovuutta pannaan tässä kuitenkin jotenkin halvalla. Tehdään ero vapautumisen jostakin ja vapauden johonkin (ryhtymisen) välillä. Edellinen vapauden laji ymmärtääkseni kyseenalaistetaan. Vai kyseenalaistetaanko se toinenkin? Mitä sitten jää jäljelle? Ehkei Nietzschen mielestä luovuutta olekaan? Vai hyväksyykö hän luovuudeksi jotenkin pelkästään tyhjästä nyhjäisyn. Oikeudenmukaisuudesta jotakin on sanottu, en oikein ymmärrä mitä tarkoitetaan. Sitten varoitetaan pyhästä yksinkertaisuudesta. Polttoroviolle joutuu. Pahin (luovuuden) vihollinen olet itse itsellesi. Kerettiläinen ja noita, ennustaja(eukko), narri, epäilijä, epäpyhä ja konna olet itsellesi. Mitä? Mitä? Mitä?
Vanhoista ja nuorista naisistaMinusta saksankielisen tekstin sana Weiblein edellyttäisi suomeksi sanaa naikkonen, joka taas antaa tekstille ihan eri sävyn kuin tässä käytetyt sanat. Mutta mihin tässä tähdätään? Rakennetaanko juopaa miesten ja naisten välille, vai mitä? Ehkä mollataan vain naisia? Missä mielessä raskaus ja lapsi on ratkaisu? Ja miten sota on miehelle ja naiselle erilainen?
KyynpuremastaTässä vasta ensimmäinen sana, jota en muistanut Natter, vaikka sitten heti mieleen sekin muistuu, kun suomenkielisen otsikon näen. Tämän nyt tietenkin heti arvaa kuvaannolliseksi Ja taas marssitetaan esiin oikeudenmukaisuus, joka nyt vapauttaa muut kuin sitä jakavan tuomarin. Mitä sekin mahtaa tarkoittaa? Sitten on puhe maahanmuuttajista ja kivittämisestä. Mitä mahdetaan tarkoittaa?
Lapsesta ja avioliitostaSitten asetetaan kyseenalaiseksi oikeus ihmissuvun jatkamiseen. Saako hankkia lapsen? Vapautumisen elävä muistomerkki. Sekö on lapsi? Tietysti näin, mutta missä nimenomaisessa mielessä? Mitä tässä Pyhimyksestä ja hanhesta puhutaan? Tarkoitetaanko naista halventaa? Mikä on tässä nyt taas esiin nostetun yli-ihmisen merkitys? En pysty seuraamaan ajatusta.
Vapaasta kuolemastaEnsimmäisen lauseen ainakin ymmärrän: monet kuolevat liian myöhään, muutamat liian aikaisin. Mutta toisesta en ole varma: Kuolkaa oikea-aikaisesti! Sitten on nokkeluutta tavoitteleva paradoksi: miten voi oikea-aikaisesti kuolla, jos ei ole oikea-aikaisesti elänytkään? Parempi kun ei olisi syntynytkään, ylimääräinen, turhanpäiväinen. Sitten on taas täydellistä abrakadabraa minulle. Kuolemasta ja perinnöstä jotakin. …ja happamista omenista. Onkohan samassa mielessä, kuin puhe happamista pihlajanmarjoista? Ja sitten nopeasta ja hitaasta kuolemasta ja juutalaisista… Mihin tähdättänee?
Lahjoittavasta hyveestäTässä on sitten 'trilogia' hyveestä. Kirjavasta lehmästä puhutaan. Mahtaako olla jokin minulle tuntematon kielikuva? En tajua, vaikka ehkä tästä pitäisi ymmärtää. Sitten onkin talousteoriaa: kullan arvoa selitetään. Uskaltaisiko väittää, että tarkoitetaan kullan hintaa, kun hyödyttömäksi kohta mainitaan. Sitten tämä hyödytön lahjoittajan hyveeseen kytketään ikään kuin hyveellisyyttä kai hyödyttömästä luopumisella devalvoidaan. - Tiedä häntä. Vai onko tässä niin, että lahjoittaja toimiikin itsekkäästi: antaa pois jotakin, näennäisesti arvokasta, ja samalla kartuttaa hyveellisyytensä kapitaalia, jolla todellisuudessa enemmän arvoa kuin pois annetulla materialla? Sitten sanotaan, että tässä Zarathustra vaikeni. Sai siis viisastelija jauhot suuhun. Sanotaan että puhujan, Zarathustran ääni muuttuu. Käsittääkseni hyveen häipymisestä jossakin mielessä puhutaan. Monellakaan lukemisella ei valkene, mikä on ydin tässä trilogian kakkos-osassa. Kolmannessa kohdassa puhutaan sauvan taivuttamisesta. Se on kai taas kielikuva. Mitähän sillä tarkoitetaan? Muistelenpa, että venäjän kielestä juuri suomentamassani Käytännön filosofiassa olisi ollut sama kielikuva ja jäi vaivaamaan sekin. Helppo kääntää sanasta sanaan ja panna ymmärtämättömyyden pallo kiertämään edelleen lukijalle. Niin joudun tässäkin tekemään. Sitten puhutaan uudesta tulemisesta, kolmannesta, ja suuresta päivällisestä, mutta mitä tällä tarkoitetaan, se jää minulle täysin hämärän peittoon. Kylläpä kovin vähän tästä kirjasta kostun!
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Korpela Asko 20090330 (20090330) o Ajk kotisivu o Nietzsche o WebMaster