|
Gerdan viettely-yritys
Fischel oli odottanut, että Arnheimin osakkeet laskisivat ja hän sai nyt tilaisuuden mustata tätä saksalaisuuden mallia kertomalla tyttärelleen, että Arnheimin into paralleeliaktioon johtuikin hänen halustaan saada Galitsian ölykentät haltuunsa. Tämä oli uutinen, jonka Gerda päätti heti ilmoittaa Ulrichille.
Kun Gerda saapui Ulrichin luo ja kysyi, arvasiko Ulrich miksi hän oli tullut, Ulrich arveli Gerdan tulleen kertomaan, että hän rakastaa Ulrichia. Gerda sanoi tulleensa kertomaan, että Arnheim petti Ulrichin serkkua ja kertoi öljykenttäuutisen. Ulrich tunsi velvollisuudekseen varoittaa Diotimaa.
Tapaaminen Gerdan kanssa oli kuitenkin vielä kesken. Ja Gerda oli päättänyt, että Ulrich saisi vietellä hänet. Asiat kehittyivätkin pitkälle siihen suuntaan, mutta yhtäkkiä Gerda sai hysteerisen kohtauksen ja Ulrich tunsi halua tukahduttaa tytön huuto pieluksiin. Vähitellen Gerda rauhoittui ja palasi tajuiseen tilaan. Hän ryhtyi pukeutumaan, hän ei halunnut kuulla Ulrichin sanovan hänelle enää koskaan mitään. Saatuaan Ulrichin avustuksella vaatteet päälleen hän lähti hattu vielä sotkeutuneilla hiuksillaan. Ulrich tiesi, ettei häntä olisi tuossa tilassa pitänyt päästää yksin, mutta ei tiennyt mitä hänen olisi pitänyt tai mitä hän olisi voinut tehdä.
Mielenosoitus
Kaupungilla oli kiihtynyt mieliala ja Walter kyseli vastaantulijoilta, mitä oli tekeillä. Vastauksia oli monenlaisia, joidenkin mielestä oli kyseessä halllituksen vastainen ja joidenkin mielestä hallitukselle myönteinen mielenilmaus. Miten omapäisistä ihmisistä tulee yksimielinen massa, joka ei pysty harkintaan, on selittämätöntä. Walterkin joutui tämän massatunteen valtaan. Ihmisjoukko tuntui suojelevan häntä siltä pelolta, jota hän tunsi Clarissen mielentilan jyrkkiä vaihteluita kohtaan.
Ulrich oli samaan aikaan ehtinyt kreivin palatsille.”Kansan kurkku” sanoi kreivi ”Mutta mitä siellä huudetaan?” Ulrich oli kuulevinaan Hyi-huutoja ja eläköön Arnheim, eläköön Saksa, alas Leinsdorf. Ulrich oli itse asiassa tullut kertomaan kreiville Gerdalta kuulemansa tiedon Arnheimin motiiveista mutta päättikin, että hän ei paljastaisi tietojaan sen paremmin kreiville kuin Diotimallekaan.
Katsoessaan väkijoukon huutavia suita Ulrich ajatteli”Minä en voi olla enää tässä elämässä mukana enkä minä enää voi nousta kapinaan sitä vastaan.” Kreivi ajatteli, että Ulrich otti asian liian raskaasti ja sanoi, että saksalaiset oli voitettava kreivin puolelle ei-saksalaisten kautta. Ulrich pystyi taas hymyilemään ja hän totesi että maailman kaikissa kumouksissa on älyn ja hengen ihminen tähän asti saanut olla vahingon kärsijänä.
Kreivi vaati, että Ulrich lähtisi Diotiman luokse tätä rauhoittamaan ja ehkä suojelemaan. Kreivi evästi Ulrichia:”Raivopäitä ei tarvitse pelätä....koskaan ei vielä ole ollut sellaista oppositiota, joka peräsimeen päästyään ei olisi lakannut opponoimasta.”
|