|
Rachelin prinssihaaveet murskana
Soliman oli tehnyt päätöksen vietellä Rachel ja tämä päätös oli tehnyt hänestä kylmän, niinkuin riista tekee metsästäjästä. Soliman selosti Rachelille, minkälaisia keinoja hän oli suunnitellut käyttävnsä voittaakseen ne käytännön esteet, jotka olivat hänen ja Rachelin tapaamisen esteenä ja Rachel oli näkevinään iltaisin Solimanin kasvojen mustan täysikuun talon muurin juurella ja anatutui romanttisten haaveiden valtaan.
Tosin näiden Rachelin romanttisten haaveiden kohde ei varsinaisesti ollut Soliman vaan Ulrich. Ja sitten kuitenkin eräänä iltana, kun äänten sorina salissa oli tasaista kuin puimahuoneen jymy, Soliman ja Rachel sulkeutuivat Rachelin huoneeseen. Kokeneempana joutuikin sitten Rachel hoitamaan viettelijän osuuden. Rachel ”unohti hävetä ponnistelujaan ja Soliman unohti hävetä kömpelyyttään ja pimeän halki havisi rakkauden hulmuava myrskytuuli.”
Jälkeenpäin Soliman käyttäytyi kuin murtovaras, joka saaliin saatuaan keskittyy onnelliseen pakoon ja Rachel, joka oli toivonut itselleen kaunista, rikasta ja jännittävää rakastajaa oli taas palvelustyttö, joka pelkäsi tulevansa raskaaksi. Kaikki tuntui olleen liian kallista huvia ja ilmitulo olisi ollut sietämätön asia.
Eteisessä he kovasti hämmästyivät huomatessaan, että kokous jatkui vielä ja vieraiden tehdessä lähtöään Soliman oli jo tiessään. Kun Rachel myöhemmin kampasi emäntänsä hiuksia hän oli tavallista huolellisempi ja sai tästä jopa kiitosta.
Ulrich on läsnä poissaollessaankin
Walter oli tyytyväinen voidessaan kerttoa Clarisselle, että se kuuluisa aktiopuuha oli pelkkää huijausta. Sakslaiset, tsekkilaiset ja puolalaiset kansanosat olivat alkaneet liikehtiä. Ratsupoliiseja oli kaupungilla kokonainen rykmentti. Walterkin oli lähdössä kaupungille seuraamaan tapahtumien kehitystä. Clarisse ilmoitti haluavansa mukaan, mutta Walter arveli Clarissen voivan kiihtyä liikaa.
Walter lupasi jäädä kotiin Clarissen seuraksi, Clarisse puolestaan katsoi Nietzschen seuran paremmaksi ja alkoi lukea Nietzschen ajatuksia taiteesta.
Walter oli ajatellut että tullakseen tulenkantajaksi ja titaaniksi oli ensin tultava kaikkien toisten kaltaiseksi ja tullakseen toisten kaltaiseksi hänen oli saatava lapsi. Clarisse inhosi ajatusta:”Sen sijaan että itse saavuttaisit jotakin, sinä tahtoisit jatkua lapsessa!” ja Walterin kehotukseen keskustelusta Clarisse kieltäytyi puhumasta:”..minä inhoan sinua!”
Kesken kaiken oli Walterin mustasukkaisuus Ulrichia kohtaan räjähtänyt ilmoille. Hän ajatteli, että jos Clarisse nyt sanoi sanankin Ulrichin eduksi, ”niin sitä minä en kestä!” Äkkiä hän kuuli Clarissen sanovan: ”Jos sinä haluat tappaa Ulrichin, niin mene ja tapa sitten!”
Clarisse kuiskasi ”Nietsche ja Kristus tuhoutuivat puolinaisuuteensa.” Walter ajatteli, että Clarisse oli mielipuoli, mutta mieluimmin kuin piti vaimoaan mielipuolena hän hyväksyi että Clarisse rakasti Ulrichia.
Clarissen lähdettyä huoneesta Walter yritti purkaa mielen kiihtymystä, hän päätteli, että hän ja Clarisse olivat olleet syyntakeettomassa tilassa ja hän arveli, että pikemmin kuin Wagnerin musiikin kielletty velholampi häntä rauhoittaisi toisten ihmisten läsnäolo. Hän lähti kaupungille päättäneenä osallistua yleiseen mielenkuohuun, mutta kuvitelmat, että kreivi Leinsdorfin palatsi vallattaisiin äkkirynnäköllä, Ulrich riippuisi lyhtypylväässä tai joutuisi pelastajansa Walterin suojiin, haihtuivat raitiovaunumatkan aikana.
|