|
Osanotto paralleeliaktion kokoontumisiin oli vähenemään päin. Kreivi saapui tilaisuuteen pahantuulisena, hän oli kuullut nationalistien vehkeilystä hänen elämäntyötään vastaan. Kun huoneet olivat tyhjentyneet niin, että paikalla oli enää sisärengas, kreivi esitti käsityksensä vielä kerran: paralleeliaktiolle oli annettava poliittinen sisältö ja siitä oli vähän kerrassaan tultava jotain totta.
Kreivi oli nyttemmin sekä saksalaismielisten että slaavilaisten hampaissa.
Ulrich oli juuri ajoissa pelastautunut tapaamisestaan Bonadean kanssa ja oli nyt paikalla, kun kreivi halusi kuulla, miten Ulrichin selvittelemät kansalaisaloitteet olivat omiaan selkiyttämään tilannetta. Ulrichin selonteon jälken kreivi oli vakuuttunut, että asioihin ei saada tolkkua, ellei toimintaa ryhdytä ohjaamaan ”ylhäältäpäin”.
Tässä kohdin Arnheim puuttui puheeseen ja veti kenraalin esille. Kursailtuaan hetkisen kenraali esitti omana vaihtoehtonaan, että laivastolle hankittaisiin nykyaikaisia tykkejä, se ilahduttaisi keisaria ja ällistyttäisi preussilaiset. Kun muistetaan, että paralleeliaktion alkuperäinen idea oli juhlia keisaria rauhankeisarina kenraalin esitys oli vähintäinkin rohkea.
Osastopäällikkö Tuzzi kannatti kenraalin esitystä ja kertoi ministeriöiden välisistä kitkatekijöistä siihen malliin, että kotoiset uutiset tämänpäivän Suomesta tulevat mieleen! Kenraali päätti kuvauksensa leikinlaskuun:” Jos siis sattuisi tulemaan sota ennen budjettivuoden loppua – mistä Jumala meitä varjelkoon – niin meidän täytyy liikekannallepanopäivänä heti aamutuimaan sähkeitse valtuuttaa linnoitusten komentajat ostamaan tulitikkuja, ja jollei niitä saa siellä vuoriston perukoilla hankituksi, heille ei jää muuta neuvoa kuin käydä sotaa niillä tulitikuilla, joita heidän sotilaspalvelijoillaan on!”
Diotima piti kenraalin ajatusta aivan mahdottomana:”Sittenhän me tekisimme juuri samaa, mistä Saksaa moititaan, varustautuisimme!”
Tuzzi huomautti, että joissain piireissä oli havaittavissa kasvavaa antipatiaa Saksaa kohtaan ja Arnheim totesi, että saksalaiset ovat kovan onnen kansa, Euroopan sydämessä he joutuvat kärsimään sydämen vaivat.
Ulrich varoitti aliarvioimasta saksalaisystävällisiä virtauksia. Hän käytti nyt hyväkseen Gerdan ystäväpiirissä kuulemaansa lähdettä mainitsematta, oli suunnitteilla kiihkeä mielenosoitus paralleeliaktiota vastaan. ”Yleisen käsityksen mukaan herrat Tuzzi ja Arnheim pelaavat salaa yhteen, kun taas teidän korkeutenne pyrkii tekemään tyhjäksi saksalaisten vaikutuksen paralleeliaktioon.”
Tuzzi käytti hyväkseen syntynytta hämmennyksen tilaa kuiskatakseen Ulrichille, että Arnheim oli paralleeliaktiossa mukana ruhtinas Mosjutovin ystävänä, tsaarin hovin uskottuna ja siteenä Moskovaan, tarkoituksena kääntää paralleeliaktiota pasifistiseen suuntaan. Tuzzi oli kuullut asiasta virkateitse ja oli mielissään, koska nyt hän tiesi Arnheimista enemmän kuin Diotima, tämähän näki Arnheimissa vain ihmisen eikä aavistanut, että tämä oli tsaarin asialla!
Keskellä poliittista keskustelua Urlich vajosi pohtimaan omaa suhtautumistaan tilanteeseen, hän harmitteli sanojaan todellisuuden lopettamisesta ja elämän elämisestä kuin romaanihenkilö kirjan sivuilla, hän arveli Diotiman miettivän näitä sanoja ja mikä pahinta, oli tietenkin jo kertonut Arnheimille näistä. Hänen elämänsä kasvoi erikseen kahdessa puussa, näin hän ajatteli, väkivallan ja rakkauden. Kaikille hänen kärjistyneille ajatuksilleen oli yhteistä säälimätön intohimo päästä vaikuttamaan todellisuuteen.
Hän ei ollut onnistunut yhdistämään väkivallan ja rakkauden ratoja ja niinpä hän oli joutunut moraaliseen pysähdystilaan.
Ulrichin pohdinnat keskeytti Tuzzi, joka oli päässyt mieliaiheeseensa:”.. voi ennustaa riemuvuodenkin osalta, että ranskalaisilla edelleen tulee olemaan politiikkansa johtoajatuksena revanssi ja siirtomaaomistus, englantilaisilla heidän moukanšakkinsa maailman pelilaudalla – kuten heidän menettelytapaansa on luonnehdittu – ja vihdoin saksalaisilla se, mitä he joskus hieman monimielisesti nimittävänt paikakseen auringossa. Mutta meidän vanha monarkiamme on kokonaan vailla tarpeita, siksi kukaan ei voi ennakolta tietää, mihin käsityskantoihin olosuhteet kenties pakottavat meidät siihen mennessä!”
Ulrich päätti nyt kerrankin elämässään tehdä ratkaisun, hän ehdotti, että perustettaisiin maailmansihteeristö tutkimaan tarkkuutta ja sielua koskevia kysymyksiä. Kuulijat tietenkin hämmästyivät ja Arnheim katsoi asiakseen ryhtyä selittämään Ulrichin esitystä:” Ystävämme ... uskoo, että kävisi päinsä tuottaa synteettisestin oikeata elämäntapaa...”mutta kreivi vastasi äkäisenä hyvin ymmärtävänsä Ulrichin puheet”...olisi jo sielunkin tuottamisessa niin sanoakseni käsityöperinne korvattava tehdaskoneen älyllä.” Tässä kreivi sivusi jo nykyisin niin yleistä juurettomuuden problematiikkaa.
Kreivi puolusti Ulrichin ajatusta ”...Nuo psykoanalyysit ja suhteellisuusteoriat ynnä muut – pelkkää turhamaisuutta kaikki tyynni!... vaikka herra tohtorin tavassa ilmaista ajatuksensa olikin ehkä moitteen sijaa, niin pohjimmiltaan hän on aivan oikeassa!” Kreivin antipatia Arnheimia kohtaan oli pulpahtanut pinnalle. Arnheim ei puolestaan voinut hyväksyä, että hänen ajatuksiinsa suhtauduttiin kielteisesti. Vähän aikaa tuntui siltä, etä kokous hajoaisi tunnemyrskyyn, mutta vähitellen tunnelma tasaantui.
Kreivi olisi halunnut, että Ulrich olisi kunnolla tölväissyt Arnheimä, mutta oli tyytyväinen tähänkin ja totesi mielessään, että kun jostakusta pitää niin hänestä pitää, puhukoon joku toinen vaikka miten viisaita.
Kaikki valmistautuivat lähtemään, kenraali totesi Tuzzille:” Tuo on sitä aseistettua aaterauhaa!” ja kreivi ihmetteli:”Mitä me nyt sitten olemme sopineet? No, ehditäänhän se nähdä aikanaan!”
|