Ylevästä rakkaudesta ja maailmanfirman johtajuudesta
Arnheim mietti, että vastuu firmasta edellyttäisi, että hän menisi naimisiin jonkun amerikkalaisen suurlesken tai hovipiirejä lähellä olevan aatelisnaisen kanssa. Diotima, porvarillisen virkamiehen eronnut vaimo ei mitenkään edistäisi liikesuhteita.
Suurena sieluna hän kuitenkin tunsi laillisuuden tarvetta, sillä laillinen on yksinkertaista niinkuin kaikki suuri on yksinkertaista. eikä kenekään ole niin vaikeata toimia vastoin perittyä tapaa kuin vapaiden sielujen. Niinpä Arnheim oli jo aikoja sitten päättänyt, ettei hän ottaisi Diotiman uhria vastaan- Diotima oli näet jo taipunut hyväksymään mieluimmin aviorikoksen kuin murskaamaan Tuzzin uran- vaan menisi naimisiin Diotiman kanssa.
Tilanne oli kuitenkin kovin herkkä, olihan ”kysymys ihmisistä, joilla on pilvi jalkojensa alla.” Diotima puki sen sanoiksi:”Ymmärrys ei ole kahden ihmisen välillä ainoa keino, millä saattaa itsensä ymmärretyksi”, johon Arnheim vastasi:”...Totinen totuus kahden ihmisen välillä on lausumaton; jokainen ponnistus käy sille esteeksi.”
Yksin ollesaan Arnheim pohdiskeli omaa tilaansa ja huomasi ilokseen, että monissa kohdin sielua tavataan vielä nykyaikanakin. Sielu korvaa moraalin logiikalla, jos sielu on moraalinen, jäljelle jää vain loogisia kysymyksiä. Ajattelu tuotti havainnon, että raha on kaiken moraalisen ja järkevän elämän kruunu.
Jatkaessaan pohdintaansa huomasi Arnheim, että raha on henkistynyttä väkivaltaa, kapitalismi, itsekkyyden organisaatio on todella suurenmoisin ja samalla vielä humaaneinkin järjestys, minkä ihmiskunta on pystynyt Jumalan kunniaksi kehittämään. Tässä Arnheim esittää samaa näkemystä kuin Englanninn kuningattaren aateloima taloustieteilija Meghnad Desai teoksessaan ”Marxin kosto”(vuodelta 2002).
Arnheim huomasi kunnioittavansa rahaa, numeroita, mittausta ja samaan aikaan hänen teki mieli heittäytyä Diotiman jalkoihin.
Diotima muistutti Arnheimia siitä, että jo suuri mestari Dostojevski oli todennut rakkauden, idiotian ja sisäisen pyhyyden välisen yhteyden, mutta ihmiset, joiden tausta ei ollut uskonnollisella Venäjällä, tarvitsivat erityisen vapahduksen avukseen. Tämä oli kuin suoraan Arnheimin sydämestä.
Näin päätyi Arnheim määrittelemään toimintalinjansa: ”Vastuunsa tunteva mies saa silloinkin, kun antaa pois sieluaan, tuoda uhriksi vain korot, pääomaa ei koskaan.”
Paralleeliaktion poliittiset ulottuvuudet
Kreivi Leinsdorfia kiusasi se, että hän tapasi Arnheimin Diotiman luona liian usein. Arnheim toi hänen mieleensä Kakanian ja Saksan välillä vallitsevan suhteen: oltiin liittolais- ja veljessuhteissa valtakunnansaksalaisiin voimatta heitä sietää.
Kakaniassa ei mitään voinut tapahtua ilman, että keskustelu kääntyi menneisiin vuosisatoihin. Keisarikunnan harjoittama kansallisuuspolitiikka vaihtoi taktiikkaa puolen vuoden välein eikä valtakunnassa lopulta enää muita ollutkaan kuin sorrettuja kansoja sekä ylin piiri, sortajat.
Kreivi Leinsdorf ei olisi voinut unisaankaan kuvitella paralleeliaktiota pangermaaniseksi liikkeeksi, mutta kun slaavilaiset heimot jäivät hankkeesta pois, hän huomasi, että jotain oli tehtävä. Niinpä hän nimitti propagandakomiteaan johtajaksi paroni Wisnieczkyn, koska ensin oli voitettava paralleeliaktion puolelle muut heimot, saksalaiset tulisivat itsestään. Nimityksen seurauksena kuitenkin myös saksalaispiireissä alkoi vilkas toiminta paralleeliaktiota vastaan.
Näin paralleeliaktio nähtiin muissa kansoissa pangermaanisena ja saksalaispiireissä saksalaisvastaisena salahankkeena.
Diotiman ja muiden johtohenkiöiden levottomiin kyselyihin kreivi vastasi:”Tämä yritys ei meiltä ole aivan täysin onnistunut näin heti alussa...Mielenkiinto paralleeliaktota kohtaan on joka tapauksessa kasvanut..” Mahtava esimerkki positiivisesta ajattelusta!
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pirjopäivi 20081228 (20081228) o Ajk kotisivu o Musil o WebMaster