|
Diotima ja Ulrich luottamuksellisina
Kesken konsiilin keskustelujen Diotima ja Ulrich osuivat samalle penkille levähtämään ja Ulrich alkoi tentata Diotiman suhteesta Arnheimiin, Diotima puolestaan alkoi ihmetellä kenraali Stummin osallisuutta konsiilin kokouksiin: ”Täällä hän hiiviskelee odottamassa, kunnes kauniit pyrkimyksemme sortuvat kuolleina maahan” valitti Diotima.
Ulrich muistutti Diotimaa siitä, että hän nimenomaan oli kehottanut Diotimaa pysymään loitolla kenraalista ja Arnheim puolestaan oli suhtautunut suopeasti tähän. Ulrich kuitenkin korosti, että kenraalilla oli rehellinen halu auttaa Diotimaa, kenraalihan rakasti Diotimaa.
Arnheim puolestaan ei saanut kovinkaan mairittelevaa määritelmää Ulrichilta, tämä oli hänen mielestään turhamainen, yhtä mieltä kaikkien kanssa. Yllättävää kyllä Ulrich kysyi suoraan, oliko Arnheim menossa naimisiin Diotiman kanssa. Diotima vastasi välttelevästi.
Keskustelun edetessä Diotima kertoi, että Arnheim oli valittanut Ulrichin torjuneen hänen ystävyytensä. Arnheimin kahden kannan suhtautumistapaa Diotima ei suinkaan pitänyt oveluutena vaan avaran ylimysluonteen osoituksena. Ulrich Diotiman mielestä osoitti passiivista vastarintaa kaikissa asioissa. Diotima näki, että Arnheimilla oli kosketus todellisuuteen kun Ulrich oli päätä pahkaa menossa mahdottomuuksiin.
Lopulta keskustelu kääntyi teologisiin ongelmiin, kysymykseen siitä, onko ihmisen tahto vapaa ja miksi Jumala tahtoo ihmisten tekevän syntiä. Diotima huiskaisi vaikeat kysymykset tiehensä toteamalla olevansa määrättömästi rakastunut, mutta tätä ei Ulrich hyväksynyt:”Se on teille mahdotonta”...Olla määrättömästi rakastunut on siis sellaista, mitä ette kukaties haluaisikaan..” Yhtäkkiä keskustelun tunnelma alkoi muuttua niin intiimiksi, että Diotima havahtui”..on jo aika, että näyttäydyn taas vieraiden parissa.”
Mitä on edistys?
Lukijalle Ulrichin nykyinen elämä näyttää sattumasta toiseen vaeltelulta. Diotiman luona hän sattumoisin päätyi keskustelemaan Diotiman kanssa varsin intiimeistä seikoista ja seuraavassa luvussa löydämme hänet puistosta, jossa pankinjohtaja Fischel hänet tapasi ja suostutteli tulemaan kotiinsa. Koska Ulrichilla ei näyttänyt olevan muutakaan, tähdellisempää tekemistä, hän noudatti kutsua ja joutui Fischelin kotona keskelle nuorison vilkasta keskustelua siitä, mikä on edistystä. Nuorison mielestä tekniset edistysaskeleet olivat pääosin epäonnistumisia.
Ulrich päätyi diplomaattisesti myötäilemään: "Jotakin noissa ’voitetuissa’ aikakausissa on tosiaan täytynyt olla, eihän muuten olisi mahdollista, että niin moni mukava ihminen ne hyväksyi aikoinaan.” Fischelin tyttären Gerdan ystävä Hans Sepp ei suinkaan ollut tyytyväinen yllättävästä suunnasta tulleesta tuesta: ”Te uskotte porvarilliseen edistykseen ihan siinä kuin johtaja Fischelkin...” tuomitsi Hans.
Kun Fischel ehdotti, että Hans suorittaisi tutkintonsa, se olisi edistystä, Hans räjähti Ulrichille: ”..ei teilläkään ole ainoatakaan ajatusta, joka ei voisi olla johtaja Fischelin ajatus” ja syöksyi ulos. Isäntäväki lähti hyvästelemään vieraita ja Ulrich jäi Gerdan kanssa kahden. Tilanne ei välttämättä ollut Ulrichin mieleen.
|