|
Ulrichin Jane-täti
Samalla kun ihmetellään uusimipia aate-ja taidevirtauksia, ekspressionismia, struktuurista maailmankäsitystä, kitschtaidetta, Ulrichin mieleen palasi Jane-täti. Jäne-tädin sielullinen muoto oli Ulrichin muistin mukaan niin kaunis. Siinä samassa hänen muistiinsa palasi muitakin sukulaisia ja hän alkoi ihmetellä, miksi he kaikki olivat oikeastaan eläneet.
Selaillessaan vanhoja valokuva-albumeita Ulrich tunsi väristyksiä ajatellessaan omaa aikaansa ”uutta aikaa”, joka saattaoi pitää nerokkaana enää kilpahevosia. Jane-täti olisi sanonut, että ihmisiä häiritsi Ulrichin vakavuus.
Kenraali kirjastossa
Kenraalilla ja Ulrichilla oli Ulrichin armeija-ajoista yhteistä kokemuspintaa, mikä selittää sen, että kenraali oli ottanut uskotukseeen Ulrichin. Edellisellä kerralla kenraali kuvasi Ulrichille pyrkimyksiään saattaa paralleeliaktion ajatukset jonkinlaiseksi järjestelmäksi, mikä ei ollut onnistunut kovinkaan hyvin, vaikka apuna oli käytetty armeijan menetelmiä ja voimavarojakin. Tällä kertaa pääsemme hänen kanssaan kirjastoon. Kenraali selosti Ulrichille, miten hän oli tutustunut maailmankuuluun hovikirjastoon. Seuratessaan Diotiman salongin kasvavaa mielipide- ja aatesekaannusta kenraali oli vakuuttunut kirjastokäyntinsä jälkeen, että kirjastoapulaiset ovat ainoita ihmisiä, joilla on tosiaan luotettava älyllinen järjestys.
Kenraali pyysi Ulrichia kuvittelemaan täydellistä siviilielämän järjestystä. Hän päätyi rinnastamaan sen lämpökuolemaan, kuolonkankeuteen, kuunmaisemaan tai geometriseen epidemiaan!
Kenraalilla oli omituinen tunne: ”miksi meillä armeijassa, jossa vallitsee pisimmälle kehittynyt järjestys, on samalla oltava joka hetki valmis luopumaan elämästä.” Hän arveli, että järjestyksestä jotenkin kehittyy tappamisen tarve!
Ehkä kenraalin ajatukset olivat ajan hengen tasalla. Helsingin Sanomien 3.12.2008 julkaisemalla 100 vuotta sitten palstalla kerrottiin Itävallan keisari Frans Joosef I:n 60-vuotishallintokauden juhlasta 1908. Paralleeliaktiotahan suunniteltiin rauhankeisarin 70-vuotishallintokauden juhlistamiseksi, se olisi tapahtunut 1918. I maailmansota katkaisi 1914 eli vuotta paralleeliaktion käynnistymisen jälkeen keisarin hallintokauden rauhan, joten kenraalin ajatus tappamisen tarpeesta oli kuin olikin jonkinlainen heijastus ajassa liikkuvista ilmiöistä.
|