Pirjopäivi Pihlanto
31 Henkilö-ja kansakuntahistorioita

• Clarissen vaikutus Meingastiin, Walteriin ja Ulrichiin
• Levottomuudet ulkomailla
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Clarissen vaikutus Meingastiin, Walteriin ja Ulrichiin

Lukija johdatetaan Clarissen menneisyyteen, sieltä löytyi tohtori Meingast, joka oli kilpaillut Walterin kanssa Clarissen suosiosta. Clarissen isä oli pelännyt Walteria ja Walter oli pelännyt Clarissea. Tohtori Meingastin oppilas Georg oli vieraillut Clarissen ja tämän sisaren Marionin makuuhuoneessa ja tehnyt siellä- mitä? Clarissen muistelmat menneisyydestään ovat varsin viitteellisiä ja epämääräisiä, mutta näin kai ihminen palauttelee mieleensä itselleen tuttuja tapahtumia. Lukija jää kuitenkin melko epätietoiseksi. Se tiedetään, että Meingast oli suudellut Clarissea aina kun häntä huvitti, sitten Meingast oli muuttanut Sveitsiin ja hänestä oli tullut tunnettu henkilö.

Walterin pelko oli pelkoa siitä, että Clarisse saattaisi tulla hulluksi. Clarissen käytöksessä olikin riittävästi epävakautta tällaisen pelon syntymiseksi.

Ulrich oli määritellyt Clarissen tyttömäiseksi ja sankarilliseksi ja noista sanoista kasvoi Clarissen mielessä velvollisuus, mutta velvollisuus mihin?

Clarissella oli ollut aikomus todistaa voimansa sen miehen kautta, joka oli vailla ominaisuuksia. Mies joka on vailla ominaisuuksia ei sano elämälle ”Ei” hän sanoo ”Ei vielä”, ajatteli Clarisse. Kuitenkaan Ulrich ei herättänyt hänessä luottamusta. Ulrichissa oli jotain pahaa. Clarissen täytyi vapahtaa hänet. Selvää hänestä oli, että paralleeliaktiolle oli tapahduttava jotain.

Luvun lopussa palataan takaisin epämääräiseen odotuksen tilaan:Clarisse ei tiennyt, mitä paralleeliaktiolle tai Ulrichille tai Moosbruggerille tai Walterille pitäisi tapahtua.

Levottomuudet ulkomailla

Italia oli sotkeutunut aseelliseen operaatioon Libyassa, Saksalla ja Englannilla oli Bagdadin- kysymys, Kakania suoritti valmisteluja estääkseen Serbian laajentumisen rannikolle, ruotsalainen näyttelijätär oli nukkunut elänämsä makeimmat unet Kakaniassa. Selvää oli, että näissä tunnelmissa levottomuuksien oli pakko tunkeutua myös Kakanian sisälle:kesarillis-kuninkaalliset lennätinvirkailijat ryhtyivät lakkoon, poliisivoimat järjestivät näyttelyn ja kreivi Leinsdorfin palatsi oli tarkoitus avata yleisölle keuhkotautisten lasten hyväksi. Tässä taas Musili n ironia kukkii komeasti.

Kreivi Leinsdorf näki ajassa huolestuttavaa kansallisaatteeseen sitoutunutta pyrkimystä. Hänellä oli ongelmia määritellä Kakania niin ettei loukkaisi eri kansallisuuksia mutta ei myöskään rohkaisisi itsenäisyyspyrkimyksiä. Unkari oli asia erikseen, mutta muista hän päätti käyttää ilmaisua ”Itävallan heimot”.

Paralleeliaktion synty oli ymmärretty näissä kreivin pelkäämissä separatistisissa liikkeissä pangermaaniseksi hyökkäyshankkeeksi ja poliisilaitoksen riemunäyttely kytkettiin valtiolliseen poliisiin, joten vaikka itse poliisinäyttelyn avajaisissa ei mitään merkillepantavaa tapahtunutkaan (jollei oteta huomioon sitä että kulisseissa pitkään oleillut Bonadea onnistui näyttelyssä herättämään huomiota huudahtamalla äänekkäästi erään vitriinin kohdalla”Tuossa on Moosbruggerin puukko!”)näyttelyvieraiden mielissä kyti aavistus jostakin epämääräisestä tapahtumasta, jota ei vielä voinut arvioida.

Kumpikin tämän lukujakson kappaleista päättyy epämääräistäkin epämääräisempään aavisteluun. Voisi olettaa, että juonen kulku muuttuisi näiden perusteellisten valmistelujen jälkeen nyt jäntevämmäksi. Veikkaukseni on, että tässä vain nostatetaan odotuksia, mutta lopulta tarina lässähtää kuin likilaskuinen taikina tai hiljaa sihahataen hiipuu pois.

Palautetta 

Lähetä palautetta!