Ulrich ja yhdistykset
Kuten lukijakin on huomannut, konsiili oli hukkumassa puheisiin ja jaloihin aatteisiin, mutta kreivi Leinsdorf odotti konkreettisempia toimenpiteitä. Pidettyään pienen esityksen reaalipolitiikasta hän sai Ulrichin ymmärtämään, että hankkeet oli joko alistettava yhdistyksiin tai niistä oli laadittava muistio.
Näin Ulrich pääsi suosittelemaan yhdistyksen perustamista mm miehelle, joka harrasti filateliaa ja ehdotti, että järjestettäisiinlaaja, ihmiskuntaa yhdistävä postimerkkinäyttely ja henkilölle, joka harrasti neliviivakirjaimellisia sarjoja jotka onnellistuttaisivat koko maailman. Ulrich tutustui myös uuteen pikakirjoitusjärjestelmään, ja tämä oli siinä määrin vaikea aihepiiri, että kreivi päätyi ehdottamaan muistiota aiheesta.
Kreivi epäili, että useimmat näistä aloitteista saattoivat olla mieltä vailla, mutta ”jokin asia tulee tärkeäksi juuri sen ansiosta, että siihen suhtaudutaan tärkeästi..” Esimerkkinä kreivi mainitsi Arnheimin ”jonka perässä kaikki lehtiväki juoksee”!
Ulrichin vuosi
Clarisse oli jo aikaisemminkin kunnostautunut mielikuvituksellisilla ajatuksillaan ja Ulrichin vieraillessa Clarissen luona tämä ehdotti Ulrichin vuotta, ehdotus Nietzchen vuodesta ei oikein ollut saanut ymmärtämystä. Keskustelu ajautui yhä oudoimmille alueille, kun Clarisse kertoi, että hän oli kehottanut Walteria tappamaan Ulrichin.
Tästä päädyttiin pohtimaan, mitä saa ja mitä ei saa ajatella. Ulrich tietenkin puolusti ajatuksen vapautta, koska hän luotti siihen, että ihminen voi ajatella jotakin ilman että se johtaa tekoihin, onhan olemassa aktiivista passivismia. Clarisse mietti asiaa hetken ja esitti mielipiteensä:”jos voi ajatella jonkin asian, se on voitava myöskin tehdä.” Hän otti jälleen esille ihanteensa Nietzchen:” Haluta varmaa tietoa ja haluta varmaa askelsijaa kulkiessaan, kumpikin on pelkuruutta.” Clarisse oli huomannut, että kaikkein suurimmat inhottavuudet eivät nykyään tapahdu tekemällä vaan sallimalla.
|