Ihminen ja hänen ruumiinsa
Ulrich oli alkanut Diotiman vuoksi miettiä henkisyyden suhdetta ruumiiseen. Hänen kaikki naissuhteensa olivat jollain tavoin jääneet vinoutuneiksi eikä siihen tarvittane kuin vähän hyvää tahtoa molemmin puolin, kirjailijan päätelmän mukaan!
Ulrich oli ollut havaitsevinaan, että useimmilla ihmisillä oli joko laiminlyöty ja sattumien rujouttama ruumis tai urheilun naamion alle peittyvä ruumis. Itsekin hän oli harjoittanut kehoaan urheilulla.
Ja oliko tämä ruumis meidän henkemme vai meidän hulluuksiemme asumus? Ulrich ei kuitenkaan tuntenut olevansa kotonaan ruumiissaan.
Tunteellisuuden vaarassa
Jatkuva kanssakäyminen Diotiman seurassa herätti Ulrichissa varmuuden siitä, että hänen olemuksensa pinta ja sisin olivat epäsoinnussa keskenään. Hän kaipasi Diotiman seurassa lapsuuden pidäkkeettömiä tunteita ja tunnepurkauksia.
Diotimaa kuitenkin askarrutti, paitsi paralleeliaktio hänen oma suhteensa Arnheimiin ja niinpä keskustelut usein johtuivat sivuamaan Arnheimia. Kun Ulrich ihaili kaunista maisemaa, Diotima ihmetteli, miksi Arnheim piti Ulrichia aktivistina ja niin päädyttiin käsittelemään aihetta että kukaan ei toteuttaisi tahtomaansa asiaa, vaikka hänellä olisi kaikki valta. Ulrich todisteli, että todellisuudessa piili mieletön epätodellisen kaipuu.
Ulrich heittäytyi lähes luottamukselliseksi, hän kertoi, että tunne lujasta pohjasta jalkojen alla ja lujasta nahasta ympärillä oli hänessä erittäin huonosti kehittynyt ja yleisti tämän tyytymättömyyden tunteen koskemaan heitä molempia, mutta erehtyi Diotimnan suhteen. Diotima oli varsin tyytyväinen itseensä, ainoa, mitä Ulrichin tunnustus hänessä herätti, oli ajatus, että hänen suhteensa Arnheimiin vaatisi jonkinlaisen ratkaisun. Ajatus ” ei tee, mitä haluaisi” oli nyt menettänyt loistonsa Diotiman mielessä ja Ulrich ei enää puhunut lapsuudesta, joten Diotima menetti tilaisuuden tutustua Ulrichin tunteelliseen minään.
Voiko Ulrich helpottaa Clarissan isän taloudellista ahdinkoa
Clarissa ehdotti Ulrichille, että tämä käyttäisi nyt syntyneitä aristokraattisia suhteitaan hankkimalla Clarissan isälle töitä. Tämän pyynnön Clarissa täydensi kertomalla ,miten hänen isänsä lähes vietteli hänet, tyttärensä, koska tyttären ystävätär, johon Clarissan taidemaalari-isä oli rakastunut, olikin lähtenyt pois.
Tästä tapahtumasta oli kulunut jo vuosia, mutta jostain syystä Clarissa näki aiheelliseksi kertoa siitä nyt, ehkä sen vuoksi, että isän tunteiden kohde, Clarissan ystävätär kuului korkea-aateliin ja isä taidemaalarina oli aikoinaan näiden aatelisten linnoja koristanut maalauksillaan. Joko aatelisten varat olivat huvenneet tai linnat olivat jo tarpeeksi kauniita, joka tapauksessa Clarissan isän taloudellinen tila oli tilausten vähennyttyä heikko.
|