Pirjopäivi Pihlanto
17 Oikeudesta, moraalista ja utopioista

• Moosbruggerin ajatuksia oikeudesta
• Syyntakeinen vai ei
• Tarkkanäköinen lähellä olevalle, sokea kokonaisuudelle
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Moosbruggerin ajatuksia oikeudesta

Moosbrugger oli havainnut, että häntä pidettiin tärkeänä henkilönä, mikä tietysti hiveli hänen itsetuntoaan ja kannusti häntä syvällisempään pohdintaan. Hän oli tullut siihen tulokseen, että hänen tuli saada arvoisensa lähtö elämästä. Häneltä oli evätty hänen lainpykälänsä. Kaikki naiset olivat jo jonkun pykälässä eikä hänelle ollut jäänyt ketään. Hän oli joutunut kärsimään siitä, ettei ollut oppinut puhumaan ja niinpä hänet oli kerta toisensa jälkeen ymmärretty väärin. Sitäpaitsi hän kuuli ääniä päänsä sisältä. Äänet saattoivat hämmennyksiin, mutta lopulta hän ymmärsi, että hän ajatteli muita paremmin, sillä hän ajatteli sekä ulko-että sisäpuolella, hänessä ajateltiin vastoin hänen tahtoaan.

Mitään asiaa ei voinut noukkia muusta erilleen, sillä toinen oli aina toisessa kiinni. Hänen jättivoimansa kuluivat tavallisesti siihen, että hän yritti saada maailman pysymään koossa. Mutta se mitä oli todella tapahtunut, oli hänestä kuin hän olisi sanonut jotain vieraalla kielellä, jota hän ei enää pystynyt toistamaan.

Ajatteleminen ja tapahtumien muisteleminen alkoi heikottaa häntä ja niin hän päätyi toivomaan, että kaikki loppuisi niin pian kuin suinkin.

Syyntakeinen vai ei

Välillä oli Moosbrugger määritelty sairaaksi, välillä ei. Kaksi tavallista tunnollisempaa oikeuslääkäriä oli viime oikeudenkäynnin yhteydessä antanut Mooosbruggerille hänen terveytensä takaisin! Kaikki oikeussalissa olivat varmoja, että Moosbruggerin kaltainen murhamies on jollakin tavoin sairas, osittain sairas, mutta jos osittain sairas, silloin myös osittain terve. Tällä logiikalla päädyttiin siihen, ettei murhamieheltä ollut syytä riistää vastuunlaisuuden moraalista arvoa.

Tuomioistuimet ovat kuin kellareita, joissa esi-isien viisaus on pullottettuna. Pulloja avattaessa huomataan, että sisältö on nautittavaksi kelpaamatonta, mutta humalluttavaa. Näin päädytään lääketieteellisesti surkeisiin ratkaisuihin.

Moosbruggerin kohdalla tosin Ulrichin käsityksen mukaan teloitus oli selvin, halvin ja varmin menettelytapa. Ulrich ei enää ollut kiinnostunut tämän kohtaloon puuttumisesta.

Tarkkanäköinen lähellä olevalle, sokea kokonaisuudelle

Ulrich oli ajatellessaan inhimillisen toiminnan luonnetta ja saavutuksia havainnut, että mitä enemmän sanoja, sitä huonompi on saavutuksen luonne.

Mahdollista oli, että ihminen voisi elää eksaktisti: oltava vaiti, jos ei ole mitään sanottavaa, tehdä vain välttämättömin ja pysyä tunteettomana.

Mutta onko tuollainen tavoite utopiaa? Utopiahan merkitsee koetta, jossa seurataan tietyn elementin mahdollista muuttumista. Eksaktiuden utopia olisi ihminen, josta intohimot olisivat kadonneet ja jäljelle olisi jäänyt vain hyvyys. Jospa tämä eksakti ihminen olikin jo olemassa, ihmisenä ihmisessä. Moraalitontahan oli kokeilla näitä utopioita ihmiseen, jolla oli vakavaa tekemistä! Näin oli Ulrich johtunut pohtimaan, olivatko vahvimmat sisäiset suoritukset niin merkittäviä, että niille oli alistettava kaikki muu ja oliko tapahtumille löydettävissä päämäärä ja tarkoitus.

Palautetta 

Lähetä palautetta!