Arnheimin nuhteettomuuden kilvessä on särö Seurapiireissä Arnheim oli herättänyt kiinnostusta paitsi itsensä myös palvelijansa Solimanin vuoksi. Nyt kuulemme, että Arnheim oli kylmästi muuttanut Solimanin statuksen lämmöllä holhotusta kasvattipojasta tavalliseksi palvelijaksi. Soliman oli alkanut vihata isäntäänsä tuosta muutoksesta lähtien. Hän alkoi kertoilla mitä häpeällisimpiä paljastuksia isännästään Rachelille. Vaikka Rachel emäntäänsä kohtaan tuntemansa kunnioituksen ja kiintymyksen vuoksi piti paralleeliaktiota ja sen ympärillä tapahtuvaa kuohuntaa mitä merkityksellisimpänä, ei tämä suojannut Rachelin mielessä Arnheimia. Hän alkoi uskoa Solimanin kertomuksia, ei tyhmyyttään, vaan siksi ”että paralleeliaktion yhteydessä mikään ei koskaan ollut tarpeeksi uskomatonta.” Joukkohysteriaa?Paralleeliaktion valiokuntien organisoinnista lähtien alkoi kreiville virrata kansalaisaloitteita kirjeinä ja lähetystöinä. Hänen aikansa kului tähän, joten Ulrich jourtui yhä useammin vierailemaan kreivin luona ja ottamaan hoitoonsa osan yhä laajenevan kansalaisaktiivisuuden tuloksista. Kreivi sai siis kokea koneiston toiminnan, sen käyntiin lähdön ja liikkeellepanevan voiman. Koska aloitteiden takana oli aivan hyväksyttäviä organisaatioita, alppiseuroja, naisten kongregaatioita, ammatillisia yhdistyksiä jne, ei niitä suinkaan voinut käsitellä kevytmielisesti. Mutta koska ei vielä ollut selvää, mihin tultaisiin keskittymään, ei niiden johdosta ryhdytty mihinkään, vaan ne kaikki pantiin talteen eli ”asserviert”. Kuten kirjailija toteaa, asservaatio onkin muuan elämämme rakennuksen peruskaava! Vain yksi aloite käsiteltiin välittömästi. Se oli Clarissen kirje, jossa tämä ehdotti Nietzschen juhlavuotta ja Moosbruggerin pelastamista.. Tästä aloitteesta kreivi tiesi heti, mihin se kuului:”Ehkäpä te, kun näytte kirjeen lähettäjän henkilökohtaisesti tuntevankin, luovutatte sen arvoisalle rouva serkullenne”, sanoi kreivi Ulrichille. Diotima ajanpatsaan senhetkisellä huipulla Diotima eli kaaosmaisessa innostuksessa ja ilman Rachelin apua olisi varmaan saanut hermoromahduksen. Nyt tämän kaaoksen keskellä Diotima tunsi merkittävyyden väristystä, jota lujitti vielä se, että jopa hänen miehensä, osastopäällikkö Tuzzi, tiedusteli häneltä asioiden sujumista ja varoitteli ryhtymästä mihinkään ulkopoliitiikan alalla kysymättä neuvoa häneltä, mieheltään. Suuren valiokunnan neuvottelukokoukset olivat raskaita, sillä siellä Diotimaa vastassa oli jäätävä ja arka pidättyväisyys, vaikka aika oli täynnä suuria aatteita. Tuzzi varoitteli välttämään kirjelmissä ilmaisuja ”ihanne” ja ”ikuinen totuus”, sillä vaikka Tolstoi ja Bertha Suttner saattoivatkin käyttää niitä, asiakirjoissa ne tekisivät epäkypsän tai jopa epäterveen vaikutuksen. Keskusteluissa kreivi Leinsdorfin kanssa Diotima sai esittää aatteitaan jonkin verran lennokkaammin, mutta kreivikin halusi enemmän konkretiaa, ja suitsia yleiselle innostukselle, ylhäältä päin tulevaa ohjausta, ettei näyttäisi siltä, että on suunniteltu lahjaa bysanttilaisessa hengessä. Ei, aktiossa tulisi oikealla tavalla näkyä tunne kansojen perheestä, joka seisoo patriarkkansa ympärillä, ei sanan kuluneessa mielessä patrioottisesti, vaan vastuullisen ja valppaan demokratian hengessä. Ongelmaa, mitä tuon Itävallan vuoden aikana tapahtuisi ja tehtäisiin, olikin Diotima aikonut ensi tilassa kutsua eturivin runoilijoita ja ajattelijoita pohtimaan. Näitä virikkeitä Diotima halusi tutkailla ennen kuin hän voisi vastata kreivin kysymykseen. ”Se on oikein ” huudahti kreivi, ”koskaan ei voi olla tarpeeksi varovainen.” ”mihin te oikein pyritte sillä paralleeliaktiolla” Keskustelut kreivin ja Ulrichin välillä alkoivat saada luottamuksellisia sävyjä. Eräässä tällaisessa tilaisuudessa kreivi kertoi, ettei hän pitänyt Arnheimistä, etenkään tämän preussilaisuudesta. Tuollaisesta luottamuksellisuudesta Ulrich sai rohkeuden käsitellä paralleeliaktion tarkoitusperiä vähän syvällisemmin. Hän selosti systeeminsä, jonka mukaan hän oli lajitellut saapuneet aloitteet kahteen ryhmään, joista toinen oli ”Takaisin sinne ja sinne” ja toinen ”Eteenpäin kohti..” Kreivi Leinsdorf oli tehnyt havainnon ”Ihmiskunnan historia ei tunne vapaaehtoista paluuta”. Tätä havaintoa voidaan tänäkin päivänä käyttää sekä suurvaltapolitiikassa että ympäristöongelmia pohdittaessa! Kreivin mielestä Ulrich oli porvarissäätyisenä jäänyt jossakin määrin vieraaksi todella suurille kysymyksille ja kun Ulrich alkoi esitellä ryhmää ”Eteenpäin kohti..” kreivi havaitsi, että aikaa oli jo liikaakin kulunut eri teemojen käsittelyssä ja kertoi Ulrichille Diotiman aikeesta kutsua maan parhaat kyvyt pohtimaan sopivia toimintamuotoja. ”Menkää tekin, pyydän, menkää ehdottomasti” vaati kreivi ja ajatteli lohduttaa Ulrichia vielä lupaamalla ”..Kyllä me heidät vielä ravistamme liikkeelle!”
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pirjopäivi 20080822 (20080822) o Ajk kotisivu o Musil o WebMaster