Fischelin perheestä lukiessamme kuulemme, että Maailman-Itävallassa, jonka piti aatteellisesti syleillä koko maailmaa, onkin antisemitismiä. Leo Fischel, joka oli unohtanut vastata keivi Leinsdorfin kutsuun, eikä sen jälkeen muita kutsuja saanutkaan ja joka siis oli tämänkin kutsun saanut vain siitä syystä, että oli naimisissa Klementinen kanssa, oli joutunut urallaan syrjäytetyksi ja koska hänen pankkimiehen uransa ei osoittautunutkaan niin moderniksi ja rohkeaksi kuin mitä hänen vaimonsa Klementine, ahdasmielisen ja saidan virkamiessuvun kasvatti, oli odottanut, joutui herra Fischel myös kotonaan altavastaajan asemaan. Leo Fischel olisi mieluimmin nauttinut perhe-elämän rauhasta ja filosofoinut 10 minuutti päiväsä kuin istunut herraklubeissa sikarinsavussa, mutta Klementine, nyhjättyään kaiken päivää kotinurkissa, olisi puolestaan mieluummin näyttäytynyt silloin tällöin mondeenissa seuraelämässä ja kun nämä taipumukset ja tavoitteet eivät voinet mitenkään asettua tasapainoon, tunnelma ei perhe Fischelin luona ollut mitenkään sopusointuinen. Epäsointua pahensivat tyttären, Gerdan ystävät, jotka olivat avoimen antisemitistisiä. Kun Leo Fischel oli jättämällä kreivi Leinsdorfin kutsuun vastaamatta hukannut samalla puolisonsa Klementinen mahdollisuudet tutustua Diotiman salongissa niin kovasti huomiota herättävään Arnheimiin, oli selvää, että Klementinen tyytymättömyys omaan tilanteeseensa kasvoi entisestään.
Ulkoministeriön tiedostoissa on Arnheimin kokoinen aukko Tuzzi oli päättänyt selvittää Arnheimin salaisuuden ja niinpä hän aitoon virkamiestapaan päätti tutkia ministeriönsä käytettävissä olevat tiedot. Sanomalehtiosaston päällikkö ei löytänyt mitään. Osastopäälliköt eivät löytäneet mitään. Kansliapäällikön käskettiin avata kansio nimeltä Arnheim, Paul, tohtori, vaikka kansio jäisikin tyhjäksi. Tuzzi lohdutti itseään Voltairen sanonnalla, että ihmiset käyttävät sanoja vain ajatustensa peittämiseksi ja ajatuksia vain väärien tekojensa perusteluksi, sellaista diplomatia oli aina ollut. Mutta kun joku käytti niin paljon sanoja ja ajatuksia kuin Arnheim kätkeäkseen todelliset aikeensa, sellainen jo huolestutti Tuzzia!
Moosbrugger välähtää hetkeksi esiin Moosbruggerin puolustusasianajaja oli tehnyt mitättömyysvalituksen, teloitus oli lykätty toistaiseksi ja Moosbugger siirrettiin toiseen vankilaan. Moosbrugger, ylpeä mies pelkäsi eniten sitä että joutuisi naurunalaiseksi tai muutoin alentuvan käytöksen kohteeksi. Hän muisteli lämmöllä komisariota, joka oli häntä kuulustellut ja saanut häneltä tunnustuksen. Moosbrugger nousee myös Clarissen ja Ulrichin keskustelussa esiin. Clarisse vaatii, että tämän hyväksi on tehtävä jotain. Hänet on vapautettava. Ystäväpiirin keskustelu laajenee Moosbruggerista ja äkkiä Walter tuntien voitonriemua huudahtaa Ulrichille:”Saarnaat itävaltalaisen nuhjustelun valtionfilosofiaa!” Kokonaisuuden tavoittelemisen ihanne miellytti Walteria, Ulrichin mielestä se taas oli ollutta ja mennyttä. ”Ehkä olemme menossa kohti muurahaisvaltiota tai jotakin muuta epäkristillistä työnjakoa” ehdotti Ulrich, joka tuumi, että yhtä hyvin saattoi olla samaa kuin eri mieltä Walterin kanssa. Mutta kannattiko pelätä järjen taivasta! Lopulta ystävykset lakkasivat vaihtamasta käsityksiään ja Walter huomasi ajattelevansa, että hän mielellään kieltäisi Ulrichia enää vierailemasta hänen luonaan ja olisi näin tehnytkin, mutta ei uskaltanut, koska pelkäsi Clarissen kapinaa. Näin siis Maailman-Itävallassa vanhat ystävyydetkin alkoivat rakoilla.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pirjopäivi 20080814 (20080814) o Ajk kotisivu o Musil o WebMaster