Pirjopäivi Pihlanto
11 Paralleeliaktio alkaa muuttua todellisuudeksi

• Riittävän vai riittämättömän perusteen laki
• Lehdistö tulee mukaan
• Ulrich vaikuttaa ystäviinsä
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Riittävän vai riittämättömän perusteen laki

Paralleeliaktiosta oli jo syntynyt huhu, ”siinäkin taas sellainen huhu joka puhuu totta ennen kuin se totta onkaan”!Paradoksien mestari Musil antaa Ulrichin todistella, että vaikka filosofiassa vaikuttaa riittävän perusteen laki, yksilön elämässä tämä laki ei päde.

Nyt oli rahamaailman edustaja johtaja Fischel Lloyd-pankista lukenut kreivi Leinsdorfin kiertokirjeen paralleeliaktiosta ja varovaisen pankkimiehen tapaan pitänyt hanketta ensin epäilyttävänä, mutta päättänyt kuitenkin ottaa asiasta paremmin selvää ja Ulrichin kanssa keskusteltuaan muutti asenteensa varovaisen hyväksyväksi.Fischelia arvelutti Leinsdorfin kiertokirjeessä sana ”tosi”. Mihin Leinsdorf oikein pyrki tuolla ilmaisulla, tiedusteli Fischel Ulrichilta. Ulrich vastasi vakavana vannovansa, ettei tiennyt, mihin tuolla sanalla tähdättiin, mutta vakuutti, että se on aikeissa toteutua paraikaa. Fischelin mielestä moinen vastaus osoitti, että Ulrich on kyynikko, mutta arveli tuonkaltaisen ominaisuuden sopivan mainiosti diplomaatille.

Kävi ilmi, että Valtionpankin pääjohtajakin oli asiasta perillä ja suhtautui asiaan myönteisesti. Kun hanke liittyi keisariin, tämä asenne oli tietenkin paras. Musil kuvaa tässä mielestäni loistavasti yhteiskunnallisen toiminnan luonnetta ja osallistujien motiiveja. Mitä lähempänä vallan keskiötä ollaan, sitä järkevämpänä on syytä hanketta pitää, on se sitten eduskunnalle järjestetty oopperanäytös, Kekkoselle omistettu tunturimuistomerkki tai keisarin hallintokauden juhlavuosi.

Kuitenkaan ei paralleeliaktio oikeastaan ollut vielä olemassakaan eikä edes kreivi Leinsdorf tiennyt, mitä se tulisi sisältämään, asiasta liikkui vain ylevältä kuullostavia ilmauksia, kuten ”virstanpylväs”, ”loistokas elinvoiman ilmaus” jne.
 

Lehdistö tulee mukaan

Koska asiasta liikkui vaikutusvaltaisissa piireissä mielipiteitä, oli väistämätöntä, että se tihkui myös lehdistöön. Kreivi Leinsdorf oli aluksi harmissaan hankkeen ennenaikaisesta paljastumisesta, mutta lopulta hän arveli, että julkisuus saattaisi olla eduksi etenkin, kun joku toimittaja oli nimennyt hankkeen ”Itävallan vuodeksi”. Kreivin ystävätär Diotima esitteli ajatuksensa, että hankkeen vetäjäksi tulisi valita Arnheim, mutta tätä ajatusta kreivi piti aivan mahdottomana, eihän nyt preussilasta voinut asettaa itävaltalaisen projektin johtoon. Hän oli vakaasti päättänyt, että Ulrich olisi vastaus moniin teknisluontoisiin ongelmiin ja kun Diotima ei tiennyt Ulrichin osoitetta, kreivi päätti poiketa poliisimestarin luona, poliisimestarin täytyi pystyä saamaan selville joka ainoan kansalaisen osoite!
 

Ulrich vaikuttaa ystäviinsä

Sen lisäksi että kreivi Leinsdorf oli turvautumassa Ulrichiin hänen vaikutusvaltansa oli ilmeisesti lisääntymässä myös hänen ystäviensä elämässä. Clarisse ja Walter olivat tapansa mukaan flyygelin kimpussa, kun kaupunginlähetti toi viestin, että Ulrich on tulossa vieraisille. Clarisse ei enää pystynyt keskittymään soittamiseen, vaan hän alkoi ajatella Ulrichia ja mikä kummallisinta, Moosbruggeria, josta Ulrich oli hänelle kertonut. Clarisse kuvitteli olevansa Moosbruggerin sellissä irroittamassa tämän kahleita.

Clarisse totesi, ettei hän rakastanut Ulrichia, mutta hän tunsi, että Ulrich sytytti hänet kuin valon.
 

Palautetta 

Lähetä palautetta!