Musil taitaa yllättämisen: nytkin aloitetaan luku toteamalla, että ei ole soveliasta tuntea olevansa sukua ihmiselle, joka on ilmetty hullu, eikä Ulrich niin tehnytkään! Tähän pysähtyy väkisinkin. Mutta sitten kuulemme, että Moosbrugger on Ulrichille läheisempi kuin se elämä, jota itse vietti. Asia selviää: porvarillisen ajan ihmiselle sopiikin karmean tai luvattoman ihaileminen unien ja neuroosien luvallisessa muodossa. Tämä mietelmä tuo hakematta mieleen iltapäivälehtien roskajournalismin ja tositv:n tirkistelyajanvietteen. Ulrichin mietiskely johti tosin syvemmälle, ihmisten tuomio ei koske teon sitä puolta, jonka Jumala rankaisee tai palkitsee. Näin Ulrich on päässyt Lutherin ajatusmaailmaan, keskelle protestanttista etiikkaa. Sisarusäänellä lausutut lauseet, niin vastakkaiset matematiikan ja tieteen käskijänsävylle, johdattivat Ulrichin lopulta nuoruudenmuistoon, merimatkaan, jolloin hän rakastui erääseen majurinrouvaan. Uhrattuaan tuohon rakkauteen suunnattomasti luovaa ajattelua Ulrich oli päässyt irti – majurinrouvankin helpotukseksi- tunteesta, joka oli vienyt hänet maailman sydämeen asti ja saanut hänet ymmärtämään, että kun kovakuoriainen vilisti mietiskelijän käden yli, se ei ollut tapahtuma vaan olotila. Tämän kaiken rajun kokemisen päätteeksi Ulrich oli kirjoittanut majurinrouvalle kirjeen, jossa selitti ymmärtävänsä, että omaksisaaminen kuuluu samaan ryhmään kuin säästäminen, anastaminen ja mässäämisen himo. Tämä oli Ulrichin rakkaudentaudin huippukohta.
Bonadea mietiskeleeSillä aikaa kun Ulrich muisteli filosofista rakkauttaan majurinrouvaan, Bonadea mietiskeli ja tuli siihen tulokseen, että Ulrich oli loukannut häntä tarpeettomasti ja julmasti. Häntä alkoi hävettää avuton ja rietas tilanteensa ja hän alkoi sanaa sanomatta pukeutua. Ulrich aavisti Bonadean päätöksen lopettaa käynnit Ulrichin luona ikiajoiksi, mutta ei tehnyt mitään estääkseen Bonadeaa.
Matkalla Walterin ja Clarissen luo Saatettuaan Bonadean ulos Ulrich lähti tapaamaan Walteria ja Clarissea. Matkalla hän upposi totuudeenetsijän mietteisiin. Keväinen syysilta haltioitti häntä, hän löysi kaupunkinsa kauneuden uudella tavalla, ” siirtyminen ilmiöiden vanhanapitämisestä niiden kauniinapitämiseen on suunnilleen sama asia kuin siirtyminen nuorten ajattelutavasta aikuisten korkeampaan moraaliin, joka on naurettava tendenssikappale ja sellaisena pysyy, kunnes itsekin yhtäkkiä on sen omaksunut....mikä kaiken kokonaisuudessa on pysyvää, ei ole pelkästään konservatiivista, vaan myös kaikkien edistysaskelten ja vallankumousten perusta.” Kaunista vanhaa kirkkoa katsellessaan Ulrich tiedosti, että kävisi aivan yhtä hyvin päinsä syödä ihmisiä kuin rakentaa tai jättää seisomaan tuollaisia nähtävyyksiä. Tänä hetkenä hän toivoi olevansa mies vailla ominaisuuksia! Mistään ei löydy riittävää syytä siihen, että kaikessa kävi niinkuin kävi. Useimmat ihmiset eivät huomaa itsessään tapahtuneita muutoksia;”he adoptoivat sen miehen, joka on tullut heihin olemaan, jonka elämä on heihin eläytynyt...Elämän remonttikiihko on niin ikiliikkujamainen siitä onnettomasta syystä, että oman usvaisen minän ja edeltäjän jo ventovieraaksi kuoreksi jähmettyneen minän väliin työnnetään taaskin vain näennäisminä ja tuoreimmassa tulevaisuudessa heti sen perille saavuttua voi huomata jo seuraavan entisajankin.” Näitä miettiessään Ulrich muisteli nuoruudenystäviään ja totesi että aikki he olivat enemmän tai vähemmän nopeasti päätyneet sumusta jähmetykseen.
|
||
Palautetta |
||
Lähetä palautetta!Asko Korpela: Tämän luvun ydin
|
Pihlanto Pirjopäivi 20080706 (20080706) o Ajk kotisivu o Musil o WebMaster