Kreivi Leinsdorfin keksintö paralleeliaktioksi Kreivi Leinsdorf halusi Itävallan elinvoiman loistokkaan manifestaation virstanpylvääksi koko maailmalle ja tämän manifestaation piti sisältää ainakin ajatuksen rauhankeisarista. Mitä muuta siihen sisällytettäisiin, se tulisi olemaan paralleeliaktion toimihenkilöiden tehtävänä suunnitella ja täytäntöönpanna. Kreivi Leinsdorf esitellään henkilönä, jolla on mitä kunnioitettavimmat periaatteet, mutta joka käytännön vaatimuksista on joutunut niistä tinkimään ainakin harjoittaessaan suurtilataloutta. Kirkon aatteet sopivat kuitenkin hänen maailmakuvaan, sosialismikin oli sopusoinnussa hänen käsitystensä kanssa, ylhäisaateli ei voinut nähdä kovin suurta eroa porvarillisen tehtailijan ja hänen työläisensä välillä ja työväeltä sai odottaa, että saatuaan aineellisia myönnytyksiä se lakkaisi kuuntelemasta ulkopuolelta tulevaa propagandaa ja ymmärtäisi luonnollisen maailmanjärjestyksen.
Tämän kreivi Leinsdorfin luokse kreivin taidehistoriallisesti arvokkaaseen kaupunkipalatsiin Ulrichin olisi kreivi Stallburgin käsityksen mukaan mitä pikimmin ollut suosituskirjeineen ilmoittauduttava, mutta Ulrich päättikin mieluummin tehdä sukulaisvierailun. Hän meni tapaamaan serkkuaan, rouva Tuzzia, jonka nimesi tästä kuulemiensa kertomusten perusteella uudeksi Diotimaksi. Diotima otti Ulrichin vastaan sekoittunein tunnelmin. Ulrich tunsi itsessään vihamielisyyttä ja hän halusi vihastuttaa Diotimaa, jonka kauneuden vetovoimaa ei voinut kokonaan väistää. Diotima lausui henkeviä, vakavamielisiä ajatuksia itävaltalaiseta kulttuurista ja Ulrich yritti pariin kertaan häiritä tätä ylevämielistä ääneen ajattelua, mutta ”silloin hulmahti silmänräpäyksessä korkean byrokratian sakastinhaju mainitun häiriön ylle”. Ulrichin valtasi hämmennys ja hän arveli parhaaksi päättää vierailunsa. ”Totisesti, oikea hydra kaunottarekseen” mietti Ulrich lähtiessään.
Tohtori Paul ArnheimDiotima oli saanut samana päivänä vastaanottaa toisenkin vieraan, tohtori Paul Arnheimin, josta tiedettiin, että hän oli mittaamattoman rikas. Vierailu sai Diotiman miettimään rahan ja kulttuurin välistä suhdetta: ”kauppiaat eivät olleet kovin korkeassa kurssissa ja feodaalinen rikkaus puolestaan merkitsi valtavia velkoja tai perinteistä elämäntapaa. Diotima oli Tuzzin kanssa naimisiin mennessään haaveillut diplomaatin puolison elämästä eksoottisine seikkailuineen vain saadakseen todeta, että diplomaattien asemapaikoissa elettiin sitä samaa elämää, joka oli tuotu kotoa. Tuzzin äkillinen urannousu oli merkinnyt Diotimankin elämässä merkittävää käännettä, hän oli nyt merkittävän salongin pitäjä, jolle kreivi Leinsdorf oli uskonut tärkeän osan paralleeliaktion valmistelussa, Diotiman salongissahan tapasivat kaikki merkittävät henkilöt eikä kreivi Leinsdorfin tarvinnut ottaa vastaan tätä kirjavaa henkilöjoukkoa omassa palatsissaan, mikä olisi saattanut vakavasti uhata hänen omaa perinteistä elämäntapaansa. Varmaan mittaamattoman rikkalle tohtori Arnheimillekin löytyisi käyttöä paralleeliaktiosuunnittelussa, vcalmistelussa tai täytäntöönpanossa!
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pirjopäivi 20080613 (20080613) o Ajk kotisivu o Musil o WebMaster