Isä asialla
Ulrich saa isältään kirjeen, jossa esitetään varsin seikkaperäinen suunnitelma ”ominaisuuksien ” eli sopivan yhteiskunnallisen aseman ja siihen johtavien hyödyllisten suhteiden hankkimiseksi.
Lukija kuvittelee ilman muuta, että Ulrich pyhähtää moisille ehdotuksille. Isä opastaa, että jos ihminen luottaa vain itseensä, siitä ei hyvää seuraa. On oltava kunnon suhteita ja niitä saa, kun näyttäytyy sopivissa yhteyksissä – käypä ohje kaikkina aikoina..
Isä kertoo, että saksalaisella perusteellisuudella on jo nyt alettu suunnitella Saksan keisarin 30-vuotista hallitsijajuhlaa. Nyt on siis oiva tilaisuus osoittaa isänmaallisuutta ja yhteiskunnallista mieltä kiinnittämällä huomiota siihen, että tuona samana vuonna 1918 Itävallan oma keisari tulee toimineeksi hallitsijana 70 vuotta. Ei mitenkään saa käydä niin, että näin merkittävä työura jäisi nuoremman ”virkaveljen” uran varjoon.
Niinpä on perustettava paralleeliaktio, joka järjestää koko kyseisen vuoden Itävallan keisarin juhlavuodeksi. Yksityiskohtien suunnittelua ja hiomista varten on perustettava komitea. Tähän komiteaan Ulrichin isä on suunnitellut poikaansa.
Hofburgissa
Ulrich lähteekin sovittuna päivänä Hofburgiin tapaamaan paralleeliaktion kannalta merkittävää henkilöä, kreivi Stallburgia.
Keisarin elämä, mitä hän on tehnyt, estänyt tekemästä ja jättänyt tekemättä on sittemmin tiettävästi selvitetty useissa tutkimuksissa, mutta paralleeliaktion perustamisen aikoihin keisari oli jo niin kauan elänyt yleisön tavoittamattomissa, että nuoremmat henkilöt epäilivät, oliko häntä olemassakaan.
Hofburgissa Ulrich sai kosketuksen hoviin ja alkoi vakuuttua siitä, että keisari olemassaolosta, joskin palatsin autioissa tiloissa vetelehtivät hovimiehet ja upseerit näyttivät hänestä lähes lavastukselta, muutama kunnolla koulutettu turvamies olisi taatusti pystynyt takaamaan keisarinn turvallisuuden paremmin ja todennäköisesti halvemmalla.
Hovi edellytti tarkkoja, edeltäkäsin säädeltyjä menettelytapoja, Ulrichin oli ilmoittauduttava, kerrottava ketä oli tullut tapaamaan ja sen jälkeen häntä alettiin saattaa loputtomalta tuntuvien käytävien ja hallien läpi, kunnes hän saapui kreivi Stallburgin työhuoneeseen. Hän näki kreivin sen näköisenä” ettei jalosukuinen korkean hoviviran haltija olisi mitenkään voinut ihan itsestään olla sennäköinen, vaan ainoastaan jotakin matkiessaan”.
Jostain syystä Ulrich kuitenkin tunsi olonsa niin kotoisaksi hovimiehen seurassa, että alkoi varsinaisen asiansa sijasta kertoa onnettomasta Moosbruggerista. Olisi luullut,että moinen avaus olisi ajanut Ulrichin asian tyystin karille, mutta hovimies, joka halusi muodostaa Ulrichista miellyttävän kuvan, ymmärsikin Ulrichin huolen murhamiehestä tulisieluisuuden ja tarmokkuuden osoitukseksi ja Ulrich pääsi kuin pääsikin esittämään varsinaisen asiansa loukkaamatta kiireistä(?) hovimiestä.
Kreivi kirjoitti Ulrichille suosituskirjeen annettavaksi paralleeliaktion varsinaiselle keksijälle ja uskomatonta kyllä tuossa kirjeessä Ulrich siis kuvataan tarmokkaaksi ja tulisieluiseksi.
Ulrich ajatteli, että hän on ajautunut kuin korkki ja joutunut paikkaan, johon ei lainkaan ollut halunnut, palatsirakennus ei tehnyt häneen vaikutusta, se oli hänen mielestään jotakin, joka vain oli jäänyt korjaamatta pois, mutta jotakin siinä oli: Hiisi vieköön, se oli kerta kaikkiaan yllättävän todellinen!
|