Ulrichin elämässä oli aina ollut pyrkimys merkittäväksi henkilöksi. Tämä pyrkimys vei hänet ensin sotilasuralle, mutta se päättyi Ulrichin ja hänen evrstinsä väliseen pitkähköön sanavaihtoon siitä, mikä ero on arkkiherttuan ja tavallisen upseerin välillä. Ylettyään luutnantiksi Ulrich siis jätti sotilaan uran. Ratsuväestä tekniikan pariin oli seuraava yritys. Ulrich oli huomannut että ihmisen käytös oli paljon vanhanaikaisempaa kuin hänen koneensa. Insinöörit eivät kuitenkaan soveltaneet oppejaan itseensä ja tämä sai Ulrichin pettymään myös tekniikkaan. Yrityksistä tärkein oli Ulrichin siirtyminen matematiikan pariin. Epäilyksiä toki tämäkin valinta herätti:on vallattu todellisuutta ja menetetty unia. On ajauduttu koneen orjiksi ja menetetty sielu. Matemaatikot kuitenkin elivät näistä vahingollisista epäilyistä onnellisen tietämättöminä. Tieteessä elämä on väkevää, huoletonta ja ihanaa kuin saduissa. Voidaan ajatella, että Ulrichin motiivit hänen valitessaan matematiikan elämänurakseen olivat kyseenalaiset, mutta asiantuntijain mielestä hänen saavutuksensa tällä alalla eivät suinkaan olleet mitättömät.
SukulaissieluBonadealla oli myös kauniita ja soveliaita pyyteitä, hän pystyi sanomaan ”tosi, kaunis ja hyvä” yhtä luontevasti kuin joku toinen sanoo ”torstai”, mutta siitä huolimatta, että hänellä oli puoliso ja kaksi lasta, hän joutui alinomaa uusiin rakkaussuhteisiin, kertoja kuvaa tätä tilaa rakkauden narkomaniaksi. Bonadean elämä oli siten vuoroin synnin, vuoroin katumuksen kausia. Tästä onnettomasta ominaisuudestaan Bonadea (nimi oli tietenkin Ulrichin keksintöä, mikä on naisen oikea nimi ei ole tiedossa) syytti miestään, joka Bonadean kertomuksissa oli häikäilemätön hirviö. Kertojan mukaan Bonadean miehen, tunnetun ja leppoisan juristin, ainoa vika oli että hän oli naimisissa Bonadean kanssa. Bonadean pyrkimys kauniiseen ja hyvään elämään oli tietysti erilainen kuin Ulrichin pyrkimys merkkihenkilöksi, mutta kumpikin oli näin asettanut itselleen tavoitteen, joka ainakin jossain määrin vaikutti elämän valintoihin.
Miten ominaisuuksien puute paljastui Ulrich oli matematiikan alalla saavuttaut palkintoja, mutta oli edelleen vasta lupaava kyky. Eräänä päivänä hän kyllästyi asemaansa lupaavana kykynä, kun huomasi, että jostakin hevosesta mainittiin sen olevan nerokas kilpahevonen. Se, että hevonen oli päässyt hänen edelleen, riisti hänen motivaationsa. Ulrich oli pitänyt tiedettä valmistautumisena, karaisuna. Hän oli rakastanut henkistä kieltäytymista vuosikaudet. Mutta tuollainen itsekuri kestää vain jos näkijän kaukaisesta horisontista ei tarvitse siirtää katsettaan nykyhetken lähikuvaan eikä joudu lukemaan lausetta, että kilpahevosesta on tullut nero! Ulrich näki tieteessä olevansa sellaisen kaltainen, joka on ylittänyt vuorijonon toisensa jälkeen näkemättä missään määränpäätä.. Hänellä oli hallussaan uuden ajattelutavan ja tuntemistavankin fragmentteja, mutta uusi, innostava näkymä oli hälvennyt yksityiskohtiin. Hän jätti kesken tekeillä olleen suuren työnsä, hänen käsityksensä tutkijakollegoista muuttui niin, että hän näkii nämä joko salaisen poliisin tai huumeen orjien kaltaisina. Hän näki itsessään ihmeen selkeinä oman aikansa suosimat kyvyt ja ominaisuudet, mutta mahdollisuudet niiden käyttämiseen olivat pääseet hukkaan ja hän oli päämäärästään vielä kauempana kuin nuoruudessaan. Niinpä hän päätti ottaa lomaa elämästään ja etsiä kyvyilleen sopivaa käyttöä.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pirjopäivi 20080512 (20080512) o Ajk kotisivu o Musil o WebMaster