Kohu-uutinen Arnheimista
Herra Fischel kertoo tyttärelleen Gerdalle järisyttävän pörssilehdessä olleen uutisen Arnheimista: tämä havittelee Galitsian öljykenttiä yhtymänsä valvontaan. Mitä siitä sitten? Arnheimia vihaava tai ainakin vieroksuva Fischel on kuitenkin voitonriemuinen tästä uutisesta. Gerda puolestaan säntää kiireesti Ulrichin luo kertomaan asiasta. Ulrich aloittaa ”ruman” Gerdan viettelytoimet, mutta tyttö haluaa kertoa uutisensa. Ulrichkin pitää sitä merkittävänä. Se jotenkin paljastaa Arnheimin kaksinaamaisuuden – Diotimaa on siis varoitettava.
Tympeä viettely-yritys
Tämän jälkeen viettely pääsee jälleen käyntiin ja siitä tulee totta - melkein. Jotenkin vastentahtoisesti Ulrich siihen ryhty. Tilannetta Ulrichin kannalta ehkä kuvaa se, että hänen mieleensä nousee hänen yöllinen tappelunsa huligaanien kanssa. Gerda saa kuitenkin hysteerisen kohtauksen ja homma jää kesken. Lieneekö kirjallisuudessa koskaan esitetty tympeämpää seksikohtausta? Sinänsä tilanteen kehittymisen kuvaus on kummankin osapuolen kannalta psykologisesti oivaltava.
Walter mielenosoituksessa
Walter on menossa vellovan väkijoukon mukana mielenosoitukseen. Musil kuvaa varsin vaikuttavasti kiihtymyksen, itse asiassa joukkohysterian, vähittäistä kehittymistä väkijoukossa. Musil vertaa tunnelmaa urheilukilpailuissa ja vastaavissa vallitsevaan, ja hän rinnastaa sen myös vähämielisyyteen. Joukossa tyhmyys tiivistyy, voitanee sanoa. Poliisivoimia on näkyvissä, mutta toistaiseksi on rauhallista. Walter muistaa jälleen Clarissen hulluuden, mutta tuntee myös edelleen rakastavansa tätä.
Ulrich ja pyhä kulttuuritoimitus
Samalla asialla on myös Ulrich, mutta hän menee suoraan Leinsdorfin palatsiin – ikäänkuin barrikadin toiselle puolelle kuin Walter. Väkijoukko lähestyy palatsia, sillä Leinsdorf on valikoitunut paralleeliaktion edustajana syntipukiksi. Ensimmäinen tunteenilmaus on väkijoukosta purkautuva suuttumuksen huuto: ”Hyi!” ja ”Alas Leinsdorf!”. Myös saksalaismielisiä mielenilmauksia kuullaan. Leinsdorfin puheita kuunnellessaan Ulrich päättää, että hän ei saata Arnheimin juonia Leinsdorfin, eikä Diotiman tietoon. Hän ei epäile väkijoukon motiiveista sen pahempaa, kuin että nämä ovat suorittamassa kulttuuritoimitusta, pyhää leikkiä, jolla ilmaistaan loukattuja, syvimpiä tunteita.
Ulrichia luullaan Leinsdorfiksi
Ulrichin mielialat vaihtelevat hänen katsellessaan väkijoukkoa palatsin ikkunasta. Välillä hän nauraa kokemansa tilanteen koomisuutta. Hän havaitsee, että väkijoukko luulee häntä Leinsdorfiksi. Välillä hän uppoutuu eksistentiaalisiin ajatuksiin. Kaikesta päätellen hän kokee tilanteen syvästi. Leinsdorfkin huomaa miehen käyttäytyvän oudosti. Tilanne päättyy siihen, että Leinsdorf pyytää Ulrichia menemään Diotiman luo rauhoittamaan tätä, ja pistää sopivia sanojakin miehen suuhun. Tiukkana hän aikoo tässä tilanteessa olla. Vaikka mielenosoitus on edelleen käynnissä, luku päättyy taaskin eräänlaiseen antikliimaksiin: mitään varsinaista räjähdystä ei ainakaan vielä koeta.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20090207 (20090207) o Ajk kotisivu o Musil o WebMaster