Musilin tendenssi
Kenraali Stumm pohdiskelee sinänsä absurdia asiaa: ihmiset eivät käytä keskusteluissa koskaan sanaa ”vapahtaa”. Vähitellen havaitaan, että Musil haluaakin tässä puhua Kakanaian kansojen vapauden kaipuusta, jota hän tuntuu hienokseltaan kritisoivan. Nämä ”vapahtamattomat kansat” saavat Kakaniassa sen verran sanansa kuuluville, että he sabotoivat tärkeän sotilaslakiehdotuksen. Ehkä selvemmin kuin aikaisemmin Musililla on tarinointinsa taustalla tiety tendenssi. Hänen osoittamallaan kritiikillä on vielä tänä päivänäkin tiettyä merkitystä. On havaittu, muun muassa Balkanilla, että eri kansallisuuksien on mahdotonta elää sovussa yhteisen valtiojodon alaisuudessa. Mikrotasolla samaan viittaavat eräissä Euroopan valtioissa syntyneet maahanmuuttajien liikehdinnät. Ehkä Israelin ja palestiinalaisten välinen sotakin osoittaa samaa.
Kakania ja EU
Olisiko tästä Kakania-ongelmasta tehtävissä joitakin johtopäätöksiä myös EU:n tasolla? Kannattaako siis härkäpäisesti ajaa EU:ta kohti liittovaltiota kun tiedetään, että valtiot ja erityisesti niiden kansalaiset haluavat ”vapautta”? Poliitikoille voidaan aina tarjota riittäviä etuja (virkoja ja palkkioita), joten heitä on helppo saada mukaan liittovaltioideaan, mutta kansalaiset eivät taida nähdä mitään erityisiä etuja tiiviimmästä valtioliitosta. Typerät EU-virkamiehet vielä ruokkivat tällaista asennoitumista päätöksillään. Viimeisin esimerkki on Suomen lipun käyttökielto sellaisten tuotteiden markkinoinnissa, joita valtio on tukenut.
Stummin syvät ajatukset
Kenraali Stumm jatkaa vapausideasta pohdiskelujaan ja päätyy siihen, että luja maailmankatsomus on ihmisille tärkeä. Valitettavasti vain siviilihenki oli menettänyt tällaisen edun, mutta hänellä upseerina onneksi se on. Stumm huomaa myös, että järjestyksestä (joka esimerkiksi sotalaitoksessa vallitsee) seuraa tappamisen tarve. Syviä ajatuksia.
Bonadealla on systeemi
Bonadea ei ymmärrä Kakanian politiikasta mitään, mutta hänellä on elämässään systeemi. Hän elää kaksoiselämää. Hän tyydyttää kunnianhimoaan perhe- ja seurapiirielämässään, mutta sydämensä vaatimuksesta hänellä on myös syrjähyppynsä, kuten olemme nähneet. Bonadean systeemissä on kuitenkin virhe, sillä hänen siirtymisensä olotilasta toiseen ei tapahdu ilman suuria tappioita – lähinnä on kai kyse masennuksesta, voisiko sanoa huonosta omastatunnosta. Tästä johdutaan tarkastelemaan onnen käsitettä ja päädytään melko kyynisiinkin johtopäätöksiin: köyhä on teoriassa yhtä onnellisen kuin rikaskin. Ehkä näin joskus onkin, varsinkin jos köyhä ei tiedä paremmasta. Ja tunnettuahan on, että raha ei tuo onnea, joskin se rauhoittaa.
Kohtalotoverit Bonadea ja Kakania
Bonadea on mustasukkainen Diotimalle, jonka hän arvelee ryöstäneen Ulrichin häneltä älyllään. Toisaalta hän ihailee tai jopa rakastaa Diotimaa – samoin kuin edelleen Ulrichia. Bonadea on kuitenkin aloittanut ”uuden elämän”, johon liittyvät kiinteästi vaatteet ja oman ulkonäön palvonta. Ilmeisesti tämä kaikki on Diotimalta omaksuttua. Monipolvisen filosofoinnin jälkeen Musil huomaa päätyneensä Bonadean tapauksesta toiseen surulliseen esimerkkiin, Kakaniaan, jolta – lyhyesti todeten – Jumala on ottanut pois luoton, elämänhalun, uskon itseensä ja kyvyn levittää hyödyllistä kuvitelmaa, että sillä on velvoittava tehtävä. Musil palaa siis vakioteemaansa, joka näyttää olevan Kakanian kelvottomuuden osoittelu. Ehkä hän näin haluaa pohjustaa ajatusta, että Kakanian hajoaminen maailmansodan myrskyissä oli väistämätöntä. Erityisesti tässä luvussa ilmenee lukujakson sillisalaattiluonne: tarjoillaan sitä ja tätä, Bonadean ja Kakanian ongelmia.
Moosbruggerin aivoituksia
Vielä yksi salaatinpää seokseen. Minulle ei ole vieläkään selvinnyt, miksi Musil rasittaa lukijaa murhamiehen sekavilla ajatuksilla. Ehkä kirjailija sai jotakin tyydytystä siitä, että pystyi hahmottelemaan miehen häiriintynyttä ajatusmaailmaa? Tuskin kukaan voi tulla väittämään, että ei noin voida ajatella kuin Moosbrugger, sillä ihmismielessä kaikki on mahdollista. Kritisoiko kirjailija tässäkin Kakaniaa, joka on sulkenut mieleltään sairaan ihmisen kuuden neliömetrin koppiin? Niin kovin helposti nykyisinkin teon uhri ja hänen omaisensa unohtuvat tekijää surkuteltaessa.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20090104 (20090104) o Ajk kotisivu o Musil o WebMaster