Etenee ja ei eteneSuuri hanke ei konsiilissa oikein etene, mutta kreivi Leinsdorfin luona – Ulrichin suosiollisella avustuksella – hankkeen tiimoilta tapahtuu sentään jotakin. En sanoisi sitä kylläkään edistymiseksi. Leinsdorf filosofoi ja korostaa Ulrichille reaalipolitiikan tärkeyttä. Hänen mielestään reaalipolitiikkaan kuuluu se, että ei tehdä sitä, mikä tuntuisi mukavammalta ja yritetään miellyttää muita pienillä eleillä tai teoilla. Ei hullumpi ohje. Kansalaiskirjeitä lukiessaan Ulrichille on valjennut, miten paljon erilaisia kansalaisyhdistyksiä maassa on. Kuten jo aikaisemminkin kävi ilmi, Leinsdorf pitää yhdistyksiä suorastaan demokratian edellytyksenä. Tämän jälkeen oppivainen Ulrich esittää aina suuren hankkeen osalta ehdotuksia tehneille yhdistyksen perustamista.
Höyrypäisiä ideoitaUlrich joutuu tekemisiin monenlaisten ideoiden ja aatteiden kanssa. Kuten tyypillistä vielä nykyisinkin, kaikenlaiset höyrypäät ovat liikkeellä, kun kysytään ideoita. Normaalimmasta päästä on postimerkkeilyä harrastava henkilö, joka katsoo harrastuksensa lisäävän kansojen välistä yhteisymmärrystä. Hän toivookin juhlavuodeksi suurta postimerkkinäyttelyä. Vähemmän viisaalta vaikutta henkilö, joka laskeskelee kauppojen liikekilvissä olevien isojen kirjainten sisältämien viivojen lukumääriä (esim. I:ssä niitä on yksi, E:ssä 4) ja jakaa niiden summat kirjainten lukumäärillä. Hän ehdottaa tätä harrastusta tuettavaksi julkisesti, sillä se kehittää muun muassa päässälaskutaitoa. Lisäksi hänellä on ehdotus sellaisten toiminimien suosimista, jossa on nimenomaan useaviivaisia kirjaimia. Kolmas yhteydenotto koski uutta pikakirjoitusjärjestelmää, jota kirjoittaja halusi edistää, koska se on etevämpi kuin käytössä oleva. Kyseisessä henkilössä vaikutti olevan vainoharhaisia piirteitä, joten aivan selväpäinen ei hänkään ole. – Koin tämän lukujakson ensimmäisen luvun aika viihdyttäväksi ja huvittavaksi. Siitä puuttui Musilin liiankin tavanomainen raskas filosofointi.
Nietzschen vai Ulrichin juhlavuosi? Ulrich menee ”haukkumaan” Clarissen, koska tämä ehdotti Nietzschen juhlavuotta. ”Oletko hullu?”, hän puuskahtaa Clarisselle. Ulrich haluaa käydä päivällä, jolloin Walter on töissä. Clarisse ottaa asian aika kevyesti, sillä hän ehdottaa seuraavaksi Ulrichin juhlavuotta. Keskustelu on melko omituinen, sillä Clarisse heittää ilmaan ajatuksen, että Walterin pitäisi tappaa Ulrich, ja vähän myöhemmin hän katsoo, että hänen itsensä pitäisi tehdä se. Nykyisin koululapsetkin käyttävät kevyesti tällaisia sanontoja, mutta Musilin aikaan tuon täytyi vaikutta aika omituiselta ”huumorilta”.
Hyvä aate, mutta....Keskustelu saa taas kerran melko filosofisen sävyn. Keskustelu tai monologi koskee muun muassa aatteita. Hauska oivallus on aatteiden ominaisuus, joka muistuttaa eräitä aineita: joutuessaan ilman kanssa tekemisiin ne muuttuvat toisenlaisiksi, kovemmiksi. Onko tässä jälleen aistittavissa ilmiö: ”hyvä aate, mutta jätkät pilas”? Clarisse katsoo, että Ulrichkin on ”aate”. Tässä on taas Musilille tyypillinen käsitteen tai idean ”personointi”, joka vaikuttaa omituiselta. – Osapuolten fyysinen läheneminen hienovaraisine kosketteluineen kuvataan tarkasti. Ehkä Walterilla on syytä olla mustasukkainen? Juuri kun kanssakäyminen alkaa käydä osallistujien (ei niinkään lukijan) kannalta mielenkiintoiseksi, Walter saapuu kotiin ja keskeyttää sen.
Absurdin rajamaillaUlrich pohdiskelee kotimatkalla muun muassa historian olemusta. Asia on kiteytetty luvun otsikkoon seuraavasti: ”Aina sama tapahtumain meno eli miksi historiaa ei keksitä”. Se taisi olla Clarissen esittämä kysymys. On tuossa pohdiskelussa jotakin perääkin. Historia ymmärretään historiaksi vain suurissa käänteissä, mutta arkipäiväinen junnaaminen ei sitä ole. Onhan olemassa kuvaavia sanontoja: ”Nyt tehdään historiaa” ja ”Loppu onkin historiaa”. Musilin (Ulrichin) pohdintaan sisältyy tavanomaisen elämänmenon aiheellista kritiikkiä: ihmiset vain tallaavat samaa rataa ja matkivat toisiaan ilman mitään luovuutta. Tämä vaikutelma tulee mieleen myös tämän päivän poliitikkoja ja muita yhteiskunnallisia ”vaikuttajia” arvioidessa. – Musilin tekstissä on joitakin helmiä, mutta kokonaisuutena se ei minua sanottavasti kosketa: siinä liikutaan musilmaiseen tapaan absurdin rajamailla tasapainoillen – ja aina välillä sen puolelle horjahdellen.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20081018 (20081018) o Ajk kotisivu o Musil o WebMaster