Pekka Pihlanto
24 Yksi ja toinenkin rakastuu

Musil: Mies ilman ominaisuuksia 20081014-1120


 

Diotima on rakastunut

Lukujakso alkaa ”Diotiman muodonmuutoksilla”. Hänessä siis on tapahtunut jotakin. Niinpä hän on saanut lisää itsevarmuutta, mutta hänestä on tullut myös entistä oikullisempi. Aviomies Tuzzi on helisemässä, kun vaimo torjuu hellyydenosoitukset. Itse Diotima voi tehdä aloitteen, mutta ei aviomies. Syitä tähän muutokseen löytyy monipolvisesta tekstinpaljoudesta: ensinnäkin suuri kokous ja Diotiman asema siinä on tietysti tuonut mukanaan itsenäisyyttä ja itsevarmuutta, Hän kokee elävänsä elämänsä huippuaikaa – voisiko suorastaan sanoa, että asema ja menestys ovat menneet hänellä päähän? Mutta tärkein tekijä on kuitenkin mitä ilmeisimmin Arnheim. Hän askarruttaa Diotiman ajatuksia silloinkin kun tämä on poissa liikematkoillaan. Myös miehen paikalla ollessa, suuressa ihmisjoukossa, joka on kokoontunut suuren asian merkeissä, Diotiman katse kiinnittyy juuri häneen. Diotimahan suositteli Arnheimia suuren hankkeen johtoon ja hän ihailee miestä kaikin tavoin. Diagnoosi on aivan selvä: nainen on rakastunut.
 

Miksi Arnheim kirjoittaa?

Diotima kokee itsekin, että jotakin merkittävää tulee tapahtumaan hänen suhteissaan Arnheimiin. Oma mies ei enää kiinnosta – kun parempaa ja henkevämpää on luvassa. Asia on Diotimalle vielä tiedostamaton tai puutteellisesti tiedostettu, mutta lukijalle on annettu niin paljon vinkkejä, että asia on selvä. Herra Tuzzi ihmettelee Arnheimia monessakin mielessä, muun muassa sitä, miksi mies kirjoittaa. Tuzzi ymmärtää kyllä kirjoittamisen ammattilaiset, mutta miksi Arnheimin tapainen mies vaivautuu? Konkreettisempi ihmettelyn ja huolen aihe on se, miksi Arnheim vierailee hänen kodissaan, jotakin epäilyttävää siinä miehessä hänen mielestään on. Varovainen diplomaatti ei osaa tai uskalla tehdä oikeita johtopäätöksiä.
 

Juonitteleva ja uhkaava Soliman

Arnheimin ”neekeriorja” tai ”neekerikuningas” Soliman juonittelee Tuzzien kodissa, ja yrittää saada Diotiman kamarineito Rachelinkin mukaansa. Niin pojalla on otsaa palkita hyväntekijäänsä. Pariskunta kurkkii avaimenreiästä erityisesti Diotiman ja Arnheimin kahdenkeskeisiä tapaamisia. Rachel koettaa pyristellä vastaan, sillä hän rakastaa emäntäänsä. Soliman puolestaan rakastaa Rachelia omalla kieroutuneella tavallaan ja kiihdyksissään puraisee tätä käteen – mutta katuu heti itku silmissä tekoaan. Solimanilla vihjaistaan olevan väkivaltaisia taipumuksia. Hän vihaa paitsi isäntäänsä, ilmeisesti lähes kaikkia muitakin lähipiirissään olevia. Viime aikojen kohu-uutisista tuttu ihmisviha vallitsee siis tässäkin asetelmassa. Tämä Musilin pohjustus tuntuu enteilevän jotakin pahaa Arnheimille tai Diotimalle, mutta Rachelkaan ei taida olla täysin turvassa, sillä rakkaus ja väkivalta tyttöä kohtaan tuntuvat olevan pojalle varteenotettavia vaihtoehtoja.
 

Kenraali löytää sukulaissielun

Lukujakson viimeisessä luvussa esitellään aikaisemmasta tutun kenraali Stummin elämänvaiheet. Hän on saanut Diotiman tietämättä kutsun hankkeen kokoukseen – myös omaksi hämmästyksekseen. Kutsun saaminen edesauttaa hänen mainettaan pääesikunnassa. Hän saa esimieheltään tehtäväkseen tarkkailla, mitä suuren hankkeen vetäjät oikein puuhailevat. – Kenraalimme ei ole erityisen sotilaallinen. Hevosen selässä hän ei ole kotonaan, ja monien vaiheiden jälkeen hänet siirretään pääesikuntaan koulutusosastolle paperihommiin sekä ylennetään kenraaliksi. Enemmän kuin sotilas, hän on jonkinlainen kulttuurihenkilö, joka ainakin uransa alkuvaiheissa kävi mielellään konserteissa ja taidenäyttelyissä. Harrastuksekseen hän keräilee kääntöveitsiä ja korkkiruuveja. Teoksen kannalta tuntuu (ainakin tässä vaiheessa) tarpeettomalta esitellä Stummin vaiheet näin perusteellisesti, mutta Musil nyt vain on armoton jaarittelija, eikä välitä juonen soljumisesta hiukkaakaan. Kenraali kietoutuu Diotiman elämään rakastumalla tähän. Ennen avioi

tumistaan hän ei ollut kiinnostunut naisista – kuten ei hevosistakaan – ja vielä vähemmän sen jälkeen. Nyt kuitenkin Diotima alkaa kiinnostaa. Konsiilissa kenraali lyöttäytyy yhteen Ulrichin – entisen alaisensa kanssa – ja löytää miehessä sukulaissielun.
 

 

Palautetta 

Lähetä palautetta! 


Kirjoita otsikko palautteelle

Kirjoita palauteteksti tähän

Kirjoita nimesi tähän. (Nimettömiä ei huomoida.)

..ja sähköpostiosoitteesi

Tämän palauteviestin saa Pekka Pihlanto ja kopion Asko Korpela


Pihlanto Pekka 20081014 (20081014) o Ajk kotisivu o Musil o WebMaster