Moosbruggerista majurinrouvaan Aluksi filosofoidaan Moosbruggerista, joka on tehnyt Ulrichiin suuren vaikutuksen: ”mies on hänelle läheisempi kuin se elämä, jota hän itse viettää”. On vaikea ymmärtää tällaista asennetta. Yleensähän murhamiehiä kavahdetaan. Toisaalta, aika usein meidänkin yhteiskunnassamme uhri unohdetaan ja tekijää pidetään vähemmän syyllisenä kuin yhteiskuntaa tai muuta ulkoista olosuhdetta. Ulrichin tajunnanvirta polveilee outoja latuja. Äkkiä hän huomaa ajattelevansa intohimoa, jota hän oli kaksikymmentävuotiaana kokenut naista kohtaan. Seuraa romanssin kuvaus, jonka hän luutnanttina koki itseään vanhemman majurinrouvan kanssa. Hieman Proustin tyylisesti Musil kuvailee Ulrichin olleen alun alkaen vähemmän rakastunut naisen aistilliseen läsnäoloon kuin tästä muodostamaansa mielikuvaan. Ulrich itse näyttää joutuvan suhteen johdosta paniikkiin ja hän matkustaa pois pitkälle lomalle. Siellä hän pääsee irti suhteesta kirjoittamalla naiselle lukuisia kirjeitä, joista hän postitti vain yhden. Aika erikoinen romanssi. Musil ei
toden totta harrasta tavanomaisuuksia.
Sitä ollaan edelleen tilanteessa, jossa Ulrich ajattelee ja odottaa Bonadean pukeutumista. Bonadean mielessä kypsyy lopulta ajatus, että Ulrich on loukannut häntä pitämällä heidän välistään intohimoa vääränä. Varomattoman välinpitämätön vastaus tähän kysymykseen sinetöi suhteen kohtalon – lisäksi Bonadea tajuaa, että mies on kyllästynyt häneen. Bonadea pukeutuu ja poistuu: se on lopussa nyt. Tosin hän on vähällä kapsahtaa säälistä Ulrichin kaulaan ja jäädä siihen itkemään surujaan. Luultavaa on, että Ulrichin mielenkiinto on jo suuntautunut uuteen kohteeseen eli Diotimaan. Jotakin tekemistä taitaa tässä suhteen väljähtymisessä Ulrichin osalta olla jonkinlaisella moraalillakin, koska Ulrichin mielessä Mosbruggerin tapaus kietoutuu jollakin oudolla tavalla Bonadea-romanssiin. Mutta yhtä moraalitonhan olisi mahdollinen suhde Diotimaankin. Ota tästä sitten selvää!
Ominaisuuksia vailla oleva ajattelija Päästyään eroon Bonadeasta Ulrich lähettää tiedon Walterille ja Clarisselle, että hän tulee illalla käymään. Hän lähtee ulos ja voisi tiivistäen sanoa, että hän ajattelee eksistentiaalisia ajatuksia. Häntä kiehtoo kontrasti nuorten ja vanhempien ihmisten elämänasenteen välillä. Hämmästyttää vain, että tämä vähän yli komekymppinen mies kokee niin suuren eron nykyisten ja nuoruutensa aikojen ajatustensa välillä. Mahtoiko sitä itse ajatella saman ikäisenä olevansa vanha? Kaikki on tietysti suhteellista. Eräässä tv-sarjassa yhdeksänvuotias koki repliikistään päätellen olevansa kovasti vanhempi kuin seitsenvuotias. Niinhän se taitaa olla. – On muuten todettava, että tämä ominaisuuksia vailla oleva miekkosemme on melkoinen ajattelija. Minulla on sellainen tuntuma, että kovinkaan moni ihminen ei meidän päivinämme (ja ehkei Ulrichin aikoihinkaan) ajatellut vapaa-aikanaan noin monimutkaisia ajatuksia ilman mitään erityistä tarkoitusta – hänhän miettii asioita vain omaksi huvikseen, eikä esimerkiksi kirjoittaakseen niistä.
|
||
Palautetta |
||
Lähetä palautetta!Asko Korpela: Antoisia huomioita
|
Pihlanto Pekka 20080705 (20080705) o Ajk kotisivu o Musil o WebMaster