Suuri patrioottiMeille esitellään kreivi Leinsdorff, joka on keksinyt suuren isänmaallisen hankkeen – paralleeliaktion. Hän on todella suuri patriootti. Kuten viime lukujaksosta jo kävi ilmi, paralleeliaktion eli Itävallan keisarin valtaannousun 70-vuotisriemujuhlan varsinainen motiivi on nokittaa preussilaisia, joilla on samana vuonna vastaavanlainen 30-vuotisjuhla. Leinsdorff suunnittelee sihteerinsä avustamana paralleeliaktionin markkinointia. ”Meillä on nyt siis koossa neljä kohtaa: ’rauhankeisari’, ’virstanpylväs Euroopassa’, ’tosi Itävalta’ ja ’omaisuus ja sivistys’. Niissä merkeissä teidän on se kiertokirja laadittava”, toteaa Leinsdorf. Kreivi on saanut uskonnollis-feodaalisen kasvatuksen, mikä värittää kaikkea hänen toimintaansa. Hän saa kaikesta lukemastaan ja kuulemastaan vain vahvistuksen omille ajatuksilleen. Ei liene kovin harvinainen ominaisuus. Esimerkiksi tutkijalle (ja monelle muullekin ammattikunnalle) tämä olisi varsin tuhoisa piirre.
Kaikki ovat sosialisteja sisimmässään Leinsdorffin käsitys maailmasta on varsin ihanteellinen, sovinnainen ja sovinnollinenkin. Hän kuvittelee oman ideologiansa voivan voittaa puolelleen jopa sosialismin kannattajat – kunhan asian vain oikein perustelee. Varsin sinisilmäinen ajatus. Eihän ideologioissa ole niinkään kysymys järjen käytöstä kuin uskosta. ”Me kaikkihan olemme sosialisteja sisimmässämme”, on hänen mielilauseensa. Tällä tavalla suhteellistamalla saa mitkä tahansa näkemyserot (näennäisesti) katoamaan. Leinsdorff on vaikutusvaltainen mies, mutta kansa ei häntä tunne – pikemminkin heille on tuttu Leinsdorffin talon edessä päivystävä ovenvartija. Nykyisin sentään tunnetaan vallanpitäjät varsin hyvin – myöskin heidän salarakkaansa.
Paralleeliaktio henkilöllistyy Ulrich tekee toisen isänsä valmiiksi petaaman vierailun. Se suuntautuu hänen serkkunsa, Tuzzin puolison luo, jolla on vaikutusvaltaa muun muassa paralleeliaktion suunnittelijoiden piirissä. Ulrichilla on taipumusta ristiä naishenkilöitä uudelleen – rouva Tuzzi saa nyt nimen Diotima. Ulrich tekee pienen käytösvirheen kyselemällä turhia, mutta tapaaminen on silti kokonaisuutena kohtalaisen onnistunut. Osapuolten välillä on aistittavissa pientä väreilyä. Tästä voi kehittyä jotakin suhteentapaista tai Ulrichin omien sanojen mukaan ”pieniä siivottomuuksia”. Myös luvun otsikko vihjaisee jotakin saman suuntaista, vaikka se varsinaisesti kertoo, että rouva on saamassa Ulrichin mukaan tähän hankkeeseen, johon hän ei alunperin halunnutkaan: ”Paralleeliaktio, vaikutusvaltaisen ja sanomatonta henkistä suloa uhkuvan naisen hahmossa, on valmiina nielaisemaan Ulrichin.” Diotima toivookin tapaavansa Ulrichin pian uudelleen. Miehen ulos johdattelevan sisäkön tapaaminen on hänelle elävä ja virkistävä kokemus.
Paul Arnheim ja hänen murjaanipoikansa Ulrichin käynti on piristänyt myös Diotiman ja sisäkön mielialoja. Diotima on samana päivänä tavannut merkittävän miehen, upporikkaan Paul Arnheimin, joka on tehnyt Diotimaan syvän vaikutuksen. Tunnettu tosiasia on vielä tänäkin päivänä, että rikkaus ja valta (usein ne kytkeytyvät toisiinsa) kiehtovat naisia ja miksei miehiäkin. Arnheimilla on odotettavissa ministerinimityskin, joten myös hallinnollinen valta on hänellä näköpiirissä. Arnheimista tiedetään yhtä ja toista muutakin, muun muassa se, että hänellä on suojattinaan murjaanipoika (!), joka on kuitenkin vähitellen ”alennettu” palvelijan asemaan.
Rouva Tuzzin salonkiSamaan hengenvetoon kuin Arnheimia, kuvataan myös rouva Tuzzin taustoja. Hänellä on varsin vaatimattomat lähtökohdat elämälleen (isä on köyhä keskikoulunopettaja), mutta edullinen naimakauppa ja miehen nouseva ura ovat nostaneet hänet piireihin. Niinpä hänellä on nyttemmin kuuluisa salonki, jossa silmäätekevät kokoontuvat. Rouva Tuzzista tulee mieleen Marcel Proustin rouva Verdurin salonkeineen. Seuraavan lukujakson ensimmäisen luvun otsikosta päätellen kuulemme rouva Tuzzin salongista vielä lisää.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20080613 (20080613) o Ajk kotisivu o Musil o WebMaster