Poika laiminlyönyt kolmatta tehtävää Tämän lukujakson aikana teoksen ensimmäisen kirjan ensimmäinen osa päättyy ja toinen alkaa. Ilmeisesti sama meininki jatkuu, sillä toisen kirjan otsikko on: ”Aina sama tapahtumain meno”. Saamme perehtyä Ulrichin isän kirjeeseen pojalleen. Se sisältää elämänohjeita, etten sanoisi myös ripitystä. Isä moittii poikaansa muun muassa siitä, että tämä ei ole solminut suhteita edustamansa tiedemaailman ja muun yhteiskunnan välille. Nykykielellä poika on siis laiminlyönyt yliopistoillemme säädettyä kolmatta tehtävää.
Pojalle töitäIsän toiminta poikaa kohtaan on suorastaan holhoavaa. Hän on käyttänyt hyväkseen hyviä suhteitaan merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa olevaan kreivi Stallburgiin petaamalla pojalle jäsenyyttä merkittävässä komiteassa, joka suunnittelee ”keisarimme valtaannousun 70-vuotisriemujuhlaa” vuonna 1918. Aikaa on siis viitisen vuotta eli hyvissä ajoin ollaan liikkeellä.
Ongelmana vain on, että saksalaiset puuhaavat samaksi vuodeksi keisari Vilhelm II:n hallintokauden 30-vuotisjuhlaa. Se tapahtuu jo heinäkuussa, ja itävaltalaisten vasta joulukuussa. Saksalaiset täytyy kuitenkin lyödä tässä kilpailussa – itävaltalaisten juhlan epäedullisemmasta (myöhäisemmästä) ajankohdasta huolimatta. Tämä järjestyy niin, että koko vuodesta 1918 tehdään juhlavuosi, jolloin päästään juhlimaan ennen saksalaisia. Taustalla tässä kilpailussa on jokin Königrizzin tapaus, jossa saksalaiset vetivät pitemmän korren. Kuulostaa hieman Suomen ja Ruotsin nokittelulta maaotteluissa. Itävaltalaisten hanke joutuu vähän turhauttavaan valoon, kun tiedämme, että maailmansota sekoitti valtioiden pasmat (se päättyi kyseisenä juhlavuonna 11.11.).
Tarjouksia, joista ei voi kieltäytyä Isä puuttuu poikansa elämään vielä lisää ilmoittamalla, että pojan on vierailtava em. komiteapaikan kannalta merkittävän osastopäällikkö Tuzzin perheessä – Tuzzin puoliso sattuu onneksi olemaan Ulrichin serkku. Niin sitä junaillaan asioita sujuvasti kun omataan ominaisuuksia. Isä on tehnyt näistä järjestelyistä sellaisia, joista Ulrich ei voi kieltäytyä, sillä kreivi Stallburg jo odottaa vierailua, samoin Tuzzin puoliso.
Niinpä Ulrich astelee – uteliaisuuttaan – Hofburgin linnaan, missä on kreivi Stallburgin virkahuone. Kreivi on päättänyt suhtautua nuoreen mieheen positiivisesti. Tätä asennetta ei horjuta edes Ulrichin tekemä etikettivirhe: hän käyttää hoviherraa hämmästyttävän puolustuspuheenvuoron viime lukujaksosta tutun murhaajan hyväksi. Stallburg kääntää virheen miehen eduksi: tämän käytös edustaa tarmokkuutta ja tulisieluisuutta. Nämä mainesanat siirtyvät suositukseen, joka on kohta hämmästyneen Ulrichin kädessä. Eihän tässä näin pitänyt käydä! Ulrich on joutumassa komiteaan, johon hän ei lainkaan halunnut.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Pihlanto Pekka 20080606 (20080606) o Ajk kotisivu o Musil o WebMaster