|
Siirrymme tässä lukujaksossa kirjan toiseen osaan, mutta teema näyttää jatkuvan. Olen aikaisemmin useaankin otteeseen sanonut, että yhdessä luvussa on yksi teema ja aina ei oikein teemojen järjestystä ymmärrä. Nyt alkoi todella irjan toinen jakso ja selvästi ensimmäisen luvun viimeinen jakso toimi aasinsiltana toiseen osaan. Isä tuli näkyviin ja haluttiin kertoa miten isän taustalla olo oli selvää koko Ulrichin elämässä vaikak häntä ei jatkuvasti mainittukaan.
Isän kirje
Isän kirjeen sävy jäi tavallaan aika vieraaksi – riippuu ihan miten sitä lukee. Huoli pojasta voisi paistaa läpi taikka sitten ylimielinen asenne siihne, että poika ei itse saa mitään aikaiseksi taikka sitten vaan on haluttu kertoa miten tuona aikana vanhempien avulla tärkeimmät – vaikkakaan eivät halutuimmat –virat täytettiin. En tiedä mikä oli kirjoitustyylin takana. Tässä kohtaa tuntuu melkein vastustamattomalta käydä lukemassa muiden kommentit, kun olen taas hieman deadlinessa myöhässä. Meillä oli eilen porukkaa hajottamassa huussia ja niinpä kotiin saapuminen tapahtui sen verran myöhään etten enää koneelle mennyt.
Pelkkä muodollisuus
Vierailu isän ystävän luona osoittautui pelkäksi muodollisuudeksi. Vaikka Ulrich omissa ajatuksissaan hieman mokaisikin vierailun aikana, ei se haitannut. Yhtäkkiä hän huomasi saneensa viran, jota ei ehkä sittenkään olisi halunnut. Hän itsekin huomasi, että oli taas ollut kuin korkki, joka oli ajautunut paikkaan johon ei olisi halunnut. Hän miettii mitä ihmettä oikeastaan oli tapahtunut - oliko hän jo hieman tuntenut siltä mikä ominaisuus mahtaisi olla. En oikein tätä kohtaa kirjassa ymmärtänyt. Viittasiko hän isän ystävään ja hänen kotiinsa vai mitä hän oli tuntenut?
|