|
Tässäkin nyt on taas ikään kuin 'virkeämpi' osuus, jossa jotakin tapahtuu muuallakin kuin kertojan pään sisäpuolella. Silmät pyöreinä ja suu kuolatenhan tässä joutuu hämmästelemään Musilin päättäväistä rohkeutta, kun Ulrich naisten miehenä taas sulan hattuunsa nappaa. Ja vaikka on paralleeliaktio pitkää hautomavaihetta viettänyt ja ikään kuin 'kusi sukassa' hissukseen ollut, niin eikö järjestetä oikein uhkaavan tuntuinen mielenosoitus liikettä vastaan. Sitäkin on mies vailla ominaisuuksia todistamassa ja suorastaan maalitaulun virkaa toimittamassa. Ja esitetään vielä kolmaskin iso asia, joka sitoo yhteen otsikon kaksi asiaa. Arnheimin jauhot eivät olekaan niin puhtaat kuin miltä ne ovat tähän asti näyttäneet. Olisiko tästä nimenomaisesta tulossa jatkossa vielä enemmänkin. Sen aika näyttää, vaikka eipä tässä meidän luku-urakan aikana enää paljon mahdollisuuksia olekaan.
119. Vastaisku ja viettely
Onpa melko harvinainen täysin vieras, ensi kertaa elämässä vastaantuleva sana heti ensimmäisenä ruotsinkielisen teksti otsikossa: Kontramina och förförelse. Mikä se sellainen 'kontramina' oikein on? Kontra on kyllä tietysti vastaan, mutta onko myös 'mina' 'miina', siis 'vastamiina' - olisiko etymologia näin primitiivinen? Sillä 'mina' on kyllä miina useammassakin kielessä. Kyllä googlen kautta nimenomaan 'vastamiinaksi' vahvistettaan. Ikään kuin köyhemmäksi arvostaisin kuin suomen sanan.
On sitä jo aikaisemmin, vähän aikaisemmin vihjailtu, että Arnheimilla olisi yhteyksiä Venäjän hoviin eli ettei hän pelkästään niin saksalainen olekaan kuin miltä näyttää ja antaa ymmärtää. Nyt sitten pieni lehtiuutinen tämän vahvistaa. Vaikka vähän jää ikään kuin ilmassa roikkumaan, kun ei uutisen sanamuotoa eikä edes lauseen pituista yhteenvetoa esitetä, vaan vain epäluuloinen Fischel - pikku kala - sormella uutisen lehdestä tyttärelleen Gerdalle näyttää. Mutta onpa uutisella tehoa! Gerdaan tehoaa kuin sähköisku. Saman tien takki niskaan ja ulos. Ulrichin luo. Miksi juuri Ulrichin? No, oli voimassa noudattamatta jätetty kutsu. Nyt on aika. Mutta yhtä lausetta joudun todella ihmettelemään: 'Ulrich behövde bara se på henne när hon kom för att förstå alltsammans.' Totta, että Ulrich oli 'velkaa' Gerdalle toimen Paralleeliaktiossa ja sillä tavoin, jos Ulrich näkee Gerdan lähestyvän vakain askelin, voi kuvitella, että Paralleeliaktiosta olisi kysymys, mutta että muka heti jo näkee, että on Arnheimista kysymys?! Vai mitä sitten 'alltsammans' tässä voisi tarkoittaa? En ymmärrä.
Sitten käynti saakin heti ihan toisen käänteen: ruvetaan pusuttelemaan. Mutta kun tämä varsinainen asia oli olevinaan niin tärkeä, niin pusutkaan eivät sitten niin meheviltä maistukaan. Ja koko tämä pusupuolen asia kuvataan minun mielestäni kovin suttuisin sävyin. Se onkin sitten Ulrichille pakkopullaa, vaikka hän tavallaan aloitteentekijä onkin. Mutta hän onkin elostelija-luokan tekijä tässä asiassa, niin että hänen osaltaan pakonomaisuus on sikäli ymmärrettävää, kun tulee eteen näin yllättäen ilman varoitusta ja kiireen kaupalla. Gerda taas on asialla ensi kertaa 'tosimielessä' ja siksi kömpelyys on ymmärrettävää. Mutta että se olisi niiin avutonta ja hermostunutta kuin tässä kuvataan, niin sekin tuntuu oudolta, kun hän sentään vakain aikein omin askelin on paikalle tullut. Paremmin kömpelyyden ehkä ymmärtäisi, jos olisi yllätetty - heh - housut kintuissa. No, pakonomaista mikä pakonomaista koko juttu. Ehkä sellaiseksi tarkoituksella Musilin laittama. Eipä ole erikoisempi lemmenkohtauksen kuvaaja. Kun ei se edellinenkään mitenkään herkkupala ollut, Soliman ja Rachel. '… denne nakne man, vars fientlighet hon anade…' Asia tuli kuitenkin toimeksi, molemmatkin asiat, se varsinainen ja tämä ylimääräinen, vai oliko asioiden hierarkia sittenkin päinvastainen? Vaatetuksen kanssa näpräilyyn tässä kuvaus kovasti keskittyy sekä ennen että jälkeen. Tunteet ja fysiikka jäävät taka-alalle. Saatuansa ja annettuansa Gerda poistuu melkeinpä takkiaan napittaen, ainakin 'satte på sig hatten på det rufsiga håret och lämnade honom utan att se på honom.' Se siitä (… ja loput sen kestävyydestä!)
120. Paralleeliaktio kuohuttaa mieliä
Yhtä yllättävä kuin edellinen, on tämän luvun asia. Ihan oikea mielenosoitus 'päämajan' edustalla. Sinnekin on mies vailla ominaisuuksia jo muilta puuhiltaan ennättänyt, kreivi Lansdorfin residenssiin. Että niin paljon on pätö asia mieliä liikuttanut, suureksi tosin tarkoitettu, mutta vain juhlapuheiden tasolla! Eihän tällä nyt mitään taloudellista kantavuutta voinut olla, ei sittenkään kosketusta kansalaisten jokapäiväiseen leipään. Mutta ainahan näitä on puhtaasti tunneperäisiäkin yhden asian liikkeitä ollut. Jotenkin kuitenkin tuntuu yliammutulta, että tällainen niin kiihdyttäisi kansaa, että kulkue viittä vaille väkivaltaisen muodon saa. Huutaen ja mölyten se sieltä kuitenkin lähestyy. Ulrich seisoo ikkunassa. Häntä luullaan kai sitten Lansdorfiksi ja koko prosessin kärki suuntautuu häneen. Lansdorf seisoo paikalla, mutta taka-alalla, poissa tulilinjalta. Tuli vain mieleen, että mahdettiinko olla niin vakain aikein liikkeellä, että sala-ampujia olisi ollut syytä pelätä. Ulrich ei siis ainakaan pelännyt, miten lie ollut Lansdorfin laita?
Jaa, niin, tässähän olikin Musil pikkunokkelaan tapaansa laittanut Walterin ja Ulrichin vastakkain. Nyt vasta tulen kiinnittäneeksi huomiota, kun lukiessani en ollenkaan. Eipähän tässä, taaskin Musilin puolitiehen asioita jättävään tapaan, Walter ja Ulrich sitten varsinaisesti toisiaan kohtaakaan, mahtavatko edes tietää konkreettisesti vastakkain olevansakaan. Huutoja siinä nyt sitten vain tulkitaan. Päällimmäiseksi taitaa jäädä Ulrichin analyysi möykästä, että pääasiassa olisi 'Fy!' huudettu (mitäköhän saksaksi?). Kyllä sieltä sellainenkin kuuluu, että 'Alas Leinsdorf!', vaikka ei sen puoleen, myös 'Leve Arnheim!'. Heil! - huutoja myös erottuu.
Ulrich ei oikein ollut läsnä koko tapahtumassa, vaikka paikalla seisoikin. Leinsdorfkin sen huomaa ja pariinkin otteeseen sitä ääneen ihmettelee. 'Vad är det med er i dag? Ni tar er för nära av allt det här! Jag håller fast vid vad jag sa: Vi måste vinna tyskarna via icke-tyskarna, hur smärtsamt det än må vara!'
|