|
Eipä taaskaan varsinainen asia etene yhtään mihinkään. Taustalta vain kuuluu vaimea kapinoinnin kumu. Saksan ja Itävallan välillä on jännitettä. Sen vuoksi ukkospilviä kertyy. Mahtaako kuitenkaan jyrähtää, ennen kuin meidän kärsivällisyytemme päättyy. Tässä tarkastellaan kahden sivupääosanaisen edesottamuksia. Musililta rohkea veto: uskaltaa saattaa Rachelin kiipeliin. Ei tämä nyt muuten mitään, mutta Musililta! Myös pitkään vatvottua Clarissen ja Walterin lapsikiistaa hieman kärjistetään.
117. Rachelin musta päivä
Sympaattinen Rachel on alusta alkaen tuomittu kakkoskastiin, ja siellähän nyt voi aina jotakin sattuakin ilman että mestariteokseksi aiotusta tulisi kioskikirjallisuutta. Tässä nyt sitten tapahtuu. Mutta ennen kuin tapahtuu, näytetään vielä selvästi, että sitä tapahtuu kakkoskastissa. Näyttö tapahtuu itse asiassa varsin kekseliäällä tavalla. Mitä sitten paljastaneekaan ja kenestä? Etten sanoisi, että kirjailijasta jotakin freudilaista.
Rachel joutuu muihin tehtäviin eli keittäjättären sairastuttua keittiöön. Solimanin tapaaminen vaikeutuu. Ei ole tilaisuutta kokousten kestäessä palvelusväen puolella odotushuoneessa valmiudessa ja puolittaisessa joutilaisuudessa tavata. Joudutaan yökaudet miettimään, miten järjestyisi tapaaminen. Seinää pitkin pitäisi kiivetä ja/tai lakanasta tehdyn köyden varassa maan kamaralle laskeutua salaista yöllistä kohtausta varten ja sitten taas takaisin. Näin toisessa kastissa on liikkumisvapaus rajoitettu, lyhyessä ketjussa ollaan.
Rachel nyt kuitenkin onnistuu järkeilemään juuri tällaisen odotusajan, kun keittäjä on jo töissä. Pimeässä kamarissa tavataan ja kertyneitä latauksia puretaan. Käsikopelolla. Varmaan on sinulla yhtä mustat kalsarit kuin on naamakin. - Tämä on mielestäni tyypillistä Musilin kekseliäisyyttä. Ja vielä lisää: kerrotaan kuinka Rachel nimenomaan tuntee olevansa syvästi nöyryytetty, kun joutuu emäntänsä alusvaatteita käyttämään. Saa niitä sitä mukaa, kun emäntä Diotima niihin kyllästyy. Kerrotaan kuinka Rachel 'kokeneempana' (?) ottaa viettelijän roolin ja vilauttaa pimeässä emännältä perittyjen pikkupöksyjen valkeata kanttia. - Onneksi ovat vain kaikenväriset kissat pimeässäkin mustia - ja näkymättömiä. Kalsarin kantti sen verran näkyy, että tekee tehtävänsä, varsinkin kun vielä vähän kättä ohjataan oikeaan suuntaan. Siis kaksikin pientä epäloogisuutta mahtuu tämän kohtauksen yhteyteen: Rachelin pikkupöksyjen näkyminen pimeässä ja toinen se, että Rachel sanoo Solimanille, että on aina kuullut sanottavan Solimanin kalsareita mustiksi. Kuka onkaan niistä tiennyt kertoa, kun Soliman niin ujo on ja vain Rachelin ympärillä häärii. Ehkä siis kuitenkin pyykkimummo? Mutta Solimanhan asuu hotellissa isäntänsä kanssa. - No mitäpä näistä. Ikävystyttävää olisi, jos elämä olisi täysin loogista.
Silmiäni en ole uskoa kun luen, että kertynyt lataus todella purkautui 'luonnollista tietä'. Että Musililta tällainen sittenkin syntyy! Vaikkakin pitkän pidätyksen, pimeän ja toisen kastin pumpuliin käärittynä eli mahdollisimman hyvin perusteltuna, merkityksessä moninkertaisin takaportein taustalle ohjattuna. Olisi vielä osat 3 ja 4 eli toiset 700 sivua, vai oliko niitä enemmänkin eli ehkä tarpeeksi, että saataisiin tietää, kuinka lopulta kävi. Oliko kuitenkin lapsi kaunis, kun nyt isän rumuus erikseen mainitaan. Mutta Rachelin elämään tällä oli välitön myönteinen vaikutus. Emäntäkin ihmettelee, kun kamarineito taas entiseen tapaan takkuista tukkaa nätisti kampaa.
118. Mene ja tapa hänet sitten!
Sitten palataan ikuisuusaiheeseen, toiseen syntymättömään lapseen. Clarissen ja Walterin ihmeelliseen kolmipyöräiseen avioliittoon. Kolmantena pyöränä mies ilman ominaisuuksia eli Ulrich. Tässä päästäänkin niin pitkälle, että tehdään sanomista vaille selväksi, että Clarisse ei ollenkaan halua lasta Walterin kanssa, vaan haluaa sen kenties Ulrichin kanssa. Clarissen käyttäytymistä voidaan ehkä kokonaisuutena kuvata suorastaan 'epäsovinnaiseksi', mutta tämä nyt menee kyllä epäsovinnaisenkin rajan tuolle puolelle. Mutta kovat ovat saatesanatkin, nuo otsikossakin mainitut: Mene ja tapa hänet sitten!
Tavanomaista koti-iltaa vietetään. Walter oli kyllä aikonut lähteä kaupungille mielenosoituksia ihmettelemään, mutta päättääkin jäädä Clarissen seuraksi kotiin. Niin siinä sitten kehittyy tavanomainen nahina tutuista ikuisuusaiheista paitsi että tällä kertaa nytkähtää siis pykälän tavallista pitemmälle. Luku alkaa musililaiseksi pirteällä dialogilla, mutta sitten tulee pitkästyttävää pohdintaa, jonka muuten näissä kommenteissa mieluiten sivuuttaa, on pakkokin, sillä mene nyt sellaista jahkailevaa tajunnanvirtaa sen kummemmin kommentoimaan.
Niin, muuten? Sitä vain että esillä on, ei suinkaan ensi kertaa, Clarissen epäsovinnaisuuden tärkein symboli eli Nietzsche, jonka ihmeellisesti kirjoitettua nimeä olenkin nyt kolmella taholla saanut naputella. Poikkeuksellisen hankala näppäinyhdistelmä. (Onneksi keksin laittaa lopulta Wordin automaattiseen korjaukseen: nzz, josta Word tekee Nietzsche heti, kun jälkimmäisestä z-kirjaimesta näppäin nousee. Ensin laitoin Nzz - jaha, kyllä silläkin se tulee, mutta iso kirjain on turhaa.) Nietzsche - aivan upea juttu, sieltä se tulee, kun vain muistaa olla alkamatta tavalliseen tapaan kirjoittaa - siis sen takia kiinnostava, että sitä joka tuutista (kolmas tuutti: Balashovin Käytännön filosofian käännös) tulee, kun vielä seuraava lukupiirin kirjakin on Nietzschen Also sprach Zarathustra (kannattaisikohan Zarathustrastakin tehdä esim zhh!) ja sitä varten aikatauluehdotuksen juuri laadin.
Mitä kummaa mahtaa Clarisse Zarathustrasta löytää / etsiä, kun se niin pitää Walterilta salata ja Walter sen niin kiihkeästi haluaa tietää? Mitähän meilläkin on odotettavissa, kun Balashovkin Nietzschen jyrkimmin mahdollisin painokelpoisin sanoin perimmäiseen helvettiin manaa, muun kaiken lisäksi 'filosofian Zhirinovskijksi' nimittelee, kun ei muutakaan keksi, vaikka paljon keksiikin. - Clarisse todellakin panee paremmaksi, sillä hän sanoo: 'Nietzsche och Kristus gick under på grund av sin halvhet' eli N ja K epäonnistuivat puolinaisuutensa takia. Nietzsche sentään sanoo vain että K epäonnistui tästä syystä. Pitäisikö meidän sanoa: C, N, ja K epäonnistuivat puolivillaisuutensa takia? Linkolalla kyllä riittäisi kanttia laskea siihen vielä meidätkin mukaan!
|