Asko Korpela
39 Onko Herra Korpela tullut järkiinsä?

• 114. Tilanne on kärjistymässä. Arnheim on erittäin suopea kenraali Stummia kohtaan. Diotima hankkiutuu menemään rajattomiin. Ulrich leikkii kuvitelmalla, että kävisi päinsä elää niin kuin luetaan kirjoja
• 115. Rintasi niukka on kuin unikonlehti
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Viimeisinä työvuosinani minulla oli innokas kriitikko, joka arvosteli kärkevästi Ajka-mallilla tuottamiani ennusteita. Miten se nyt olikaan: julkaistiinko niitä jossakin lehdessä vai sainko suoraan häneltä? Jaha tämä paras on julkaistu Kauppalehdessä

http://www.askokorpela.fi/kansanta/ajka/AjkaLeh-19911015-Kauppalehti-SeppoViljakainen.htm

Miksi tämä nyt tässä? Siksi, että epäilen että taas olisi jonkinlainen järkiintyminen tapahtunut, sillä lukujakson teksti saa minulta pitkästä aikaa 'täydet pisteet'. - Tai sitten on todellakin mestari Musil tullut järkiinsä eikä Korpelalle ole tapahtunut mitään. Sekin on mahdollista, todennäköistäkin. Kaikille ilmiöillehän on aina joku todennäköisyys. Eikä niillä suuria eroja olekaan, kun vaihteluväli on 'vain' 0 ja 1 välissä!

114. Tilanne on kärjistymässä. Arnheim on erittäin suopea kenraali Stummia kohtaan. Diotima hankkiutuu menemään rajattomiin. Ulrich leikkii kuvitelmalla, että kävisi päinsä elää niin kuin luetaan kirjoja

Harhaako siis lienee, vai ihanko on totta, mutta molemmat tämän lukujakson kappaleet tuntuvat hyvältä tekstiltä.

Ensin on Diotima poistumassa kirjastosta kahden herran, Arnheimin ja Ulrichin seurassa, sitten paikalle tulee myös kenraali ja liittyy seurueeseen. Hänelle on mieluisaa tulla yllätetyksi kulttuuriharrastuksissa eli kirjaston edessä. Arnheim on ilahtunut kenraalin kulttuuriharrastuksista ja luettelee kirjoja koskevaa tietoa. Tuntuu kyllä uskomattomalta, kun hän sanoo, että Saksassa olisi siihen aikaan ilmestynyt 100 kirjaa päivässä (eli 35 000 vuodessa!). Ei nyt ehkä sittenkään ihan mahdotonta ole. Onko se nyt niin, että Suomessa nykyään 500 nimikettä vuodessa. Jos ajatellaan, että Saksan asukasluku on 10 kertaa suurempi kuin Suomen, niin sehän tekisi 5000. Jospa minun arvaukseni 500 onkin alakanttiin, niin Arheimin luvu kertaluokka on edes sinne päin.

Täällä sanotaankin, että 'Arnheim log, han förde en glänsande konversation'. Ihmettelen vain kuinka voidaan 'föra en glänsande diskussion', kun toisesta osapuolesta sanotaan, että 'Stumm blev kuslig till mods'. Johtui siitä ettei tiennyt ketä lähellä oleva patsas esittää. Mutta 'samtalet tog så monga olika och överraskande vändningar'.

Sitten keskustelevat serkukset. Ulrich kyselee hyvin henkilökohtaisia, tivaa kuten muistaakseni joskus aikaisemminkin Diotiman aikeita Arnheimin suhteen: aikooko Diotima ryhtyä Arnheimin rakastajattareksi. Kuulostaa aika uskaliaalta kysymykseltä. En kyllä kehtaisi tuollaista serkulta sen enempää kuin sisareltakaan. Ei Diotimakaan tällaista kysymystä halua kuulla. Mutta Ulrich inttää ja haluaa tietää Diotiman ja Arnheimin suhteen laadusta.

Ja sitten tässä on lause, ihan viaton kylläkin, mutta joka lyö minut aivan täydelleen häpnadilla: '… ni förefaller mig som en människa som på fullt allvar vill flyga till månen!' Flyga till månen' ja vielä 'på fullt allvar'. Enpä olisi luulenut! Joko ne silloinkin sellaisesta haaveilivat?! - (Vuoren varmasti) eivät tosissaan. Rakkaudesta ja intohimosta ihan avoimesti keskustellaan - ja niin puritaanista kun tämän piti olla! 'Ni är en underlig människa!' sade Diotima. 'Alltid annorlunda än man kunde vänta sig!' Mutta kumpi: Arnheim vai Ulrich? Arnheim on viimeksi puhunut, hän siis ehkä? Ulrichiin kyllä paremmin sopisi.

Ja Ulrichin kanssa keskustelu jatkuukin. Eikä Ulrich luovu teemastaan: Diotiman rakkauselämästä. 'Arnheim älskar er alltså serafiskt?' Tämä serafinen rakkaus on minulle uusi laji, vai häivähtäisikö sittenkin tuttuus jossakin mielen peräsopukoissa? Mitenkähän eroaa platoonisesta? Vai eroaako ollenkaan? Google ikään kuin ei tunnistaisi tällaista ollenkaan, kun kyselee, että tarkoitinko Serafien rakkaus. Onko siis sitäkin? Serafit ovat Wikipedian mukaan: 'enkeliryhmistä lähinnä Luojaa ja niiden tehtävä on ylistää Jumalaa. Niiden palava rakkaus myös poistaa kaiken sen, mikä estää ihmisiä ...' tekemästä mitä? tekee mieli kysyä, mutta olkoon.

Sitten kääntyy keskustelu filosofiaan ja saa yhä vain mielenkiintoisempia piirteitä. Puhutaan moraalista, tieteestä, jopa kombinatoriikasta ja matematiikasta ja - biljardista! Oliko siinä muitakin nimityksiä, mutta yksi ainakin on 'carambolastöt'. Kysymys on siitä, mihin kohtaan palloa lyönti suunnataan. Arnheim ei ole pelannut, mutta tietää miten palloa lyödään: högt eller lågt tai sitten från höger eller från vänster. Toiseen palloon voidaan osua tai sitä voidaan 'snudda', hipaista (vai onko se kolmannen pallon kautta?) Ja sitten on vielä 'kraftigare' ja 'svagare' ja ties vaikka mitä muuta vielä.

Mutta filosofiasta: Ihmisen suuruudella on juurensa irrationaalisessa! Tämä on välisaldo Arnheimin matematiikkaa koskevassa filosofisessa vuodatuksessa. Ja vielä kenraalille spontaanin kädenpuristuksen saattelemana: 'Högst få människor vet att det verkligt stora alltid är ogrundat; jag menar: allt starkt är enkelt!' - Stumm haukkoo henkeään.

Ja taas kääntyy keskustelu rakkauteen. Ulrich jatkaa suorasukaista linjaansa ja pamauttaa serkulleen: Vill ni försöka med mig? Tämän tietenkin Diotima kääntää ikään kuin ohi itsestään, vaikka mitä selvimmin olikin antanut aiheen tällaiseen kysymykseen. Kun hän sitten kyselee, mitä Ulrich tarkemmin tarkoitti, pamauttaa Ulrich toisen yhtä kohti tähdätyllä suorasuuntauksella: Strax, på stunden! Voidaanko enää tämän pidemmälle mennä menemättä itse asiaan?! Kuten arvata saattaa, ei tässä mihinkään kuitenkaan päästä. Tulee 'interruptus', ei kuitenkaan se tavanomainen, vaan joku kuitenkin… droskan hankkii Ulrich rouvalle ja lupaa huolehtia kenraalista.

115. Rintasi niukka on kuin unikonlehti

Kyllä tämä toinen luku on kutakuinkin yhtä villiä menoa kuin edellinenkin. Ei nyt kukkotappeluun päästä, paremminkin on kanatappelu, mutta ei kyllä sitäkään. Joka tapauksessa Diotima ja Bonadea kohtaavat. Vai miten se nyt olikaan? Bonadea sen niin ajatteli, että kohtaisivat ja järjesti itsensä Tuzzien residenssiin siinä tarkoituksessa. Keppihevosena Bonadealla on kuka muu kuin Moosbrugger. Hänen miehensähän on Moosbruggerin tuomari. Onneksi ei Musil kuitenkaan tästä ryhdy enää kehittelemään sen kummempia. Moosbrugger todellakin toimii vain aasinsiltana. Mutta Bonadealle on mustasukkaisuus hiipinyt ihon alle oikein vahvasti. Mitä se Ulrich oikein tarkoittaa, kun ei sitä ole aikoihin näkynyt. Siitä on saatava selko. Bonadea siis ilmestyy pääkallon paikalle ja saman tien asettaa Ulrichin kiusalliseen välikäteen.

Apuun rientää kuitenkin aina huomaavainen Rachelle (jaa, näkyy sittenkin tekstissä olevan Rachel eikä ranskalainen muoto, jota Diotima käyttää, kun hienommalta haluaa näyttää.). Hän ohjaa Ulrichin ja Bonadean ainoaan vapaana olevaan huoneeseen, mutta se onkin Diotiman makuuhuone. Arvata saattaa, mitä seuraisi, jos Diotimalle pälkähtäisi päähän käväistä siellä vaikka meikkiä ehostamassa! Aikansa keskustelevat. Lopulta Ulrich sanoo: 'Du måste gå nu.' Yllättävän kesysti Bonadea suostuukin lähtemään. On saanut ylimääräisen paineen puhallettua ja näkee realistisesti tilanteen. Onnistuu häipymään huomaamatta. Ulrich työntää kiitollisena ylimääräisen kahisevan Rachelin käteen ja ymmärtää myös kiittää Rachelia ylistävin sanoin tämän tilannetajusta. Rachel antaa kätensä viipyä ylimääräisen kauan Ulrichin kädessä - pelkästä hämmennyksestä. Sitten puhkeaa raikuvaan nauruun ja Ulrichin taputtaessa ystävällisesti olkapäälle, lehahtaa tapansa mukaan kasvoiltaan tulipunaiseksi.

Palautetta 

Lähetä palautetta!