Ainakin päähenkilöön, ellei pääjuoneen palataan tässä lukujaksossa. Mies ilman ominaisuuksia eli Ulrich astuu näyttämölle: ensin dialogissa väkevän Diotiman kanssa sitten yhteydessä antisemitistiseen liikkeeseen, 'farmisarjatasolla' tosin. Vieläkö muistetaan miksi Diotima on Diotima? Itse en selitystä enää muista, mutta olen äskettäin törmännyt alkusyyhyn muussa yhteydessä. Diotima on nimittäin erittäin oppinut ja viisas (ovat kaksi eri asiaa; eivät aina saman henkilön ominaisuuksia) henkilö Platonin teoksissa, keskusteluissa, niissä joiden kautta Sokrates saa ainoan kirjallisen muotonsa. Mitä sitten on tämä farmisarjan antisemitismi. No se on käenpoika varpusen pesässä eli koululaisten keskustelukerho juutalaisen Fischelin eli 'pikkukalan' perheessä.
101. Vihamieliset sukulaiset
Tässä tehdään taas yritys, jonka lopputulos jo aikaisemman kokemuksen perusteella voidaan arvata. Ulrich ja Diotima kohtaavat: rakkauden purkautumista fyysiseen kiihkoon kehitellään, mutta kuten aina ennenkin, se flplopsautetaan sitten maihin kuin alas ammuttu sorsa. Ensin kerrotaan yhteisten retkien päättymisestä. Ja sitten ryhdytään jauhamaan Diotiman ja Arnheimin suhdetta jättäen Diotiman aviomies Tuzzi tyystin hänelle jo jossakin alkuluvuissa määriteltyyn kerran viikossa 'viis minuuttia, höpinät ja kaikki' asemaan.
Arnheimista puhutaan, mutta tiettyä sähköistä kihinää kuitenkin tunnetaan. Tällaisen suhteen kehittelyn varaan rakentuu tämä teosjärkäle. Tuntuu, että lukijaa petetään liian monta kertaa, kun aina nahkapäätökseen terveiden nuorten ihmisten kiihko lopsahtaa. Tässä nyt sentään on piristeenä pitkään jatkuva kunnon dialogi eikä pelkkää aivoituksen pötköä kuten niin monesti muualla. Esittää Ulrich kuitenkin suoran kysymyksen: Aikooko hän [Arnheim] naimisiin kanssanne? Niin, tai ei tätä sittenkään voida suorana kysymyksenä pitää. Suora olisi: Aiotteko naimisiin Arnheimin kanssa? Suoran, tai eipä sekään suora ole, vastauksen Diotima antaa muodossa: 'Hän on tehnyt minulle naimatarjouksen'. Siis yhtä epäsuora on vastaus kuin on kysymyskin. Näistähän ei asia selväksi tule.
Sen sijaan Arnheimia koskien heitellään jyrähteleviä lausesalamia puolin ja toisin. Kysymys on siitä millainen mies on Arnheim. Rikas mies, mutta onko vastuullinen vai pyöriikö moottori vain rahan voimalla. 'Arnheim sanoo, että täytyy käyttää niitä keinoja, joita aika käteen antaa. 'man skall rent av alltid handla enligt två olika åsikter, aldrig helt revolutionär anda och aldrig i en helt motrevolutionär, aldrig helt uppfylld av vare sig kärlek eller hat, och man skall aldrig följa en enda böjelse utan utveckla alla sina inneboende möjligheter.' Siinä sitä ollaan: taidatkos sen konstikkaammin sanoa? - opportunistin uskontunnustuksen? Mutta niinhän sitä markkinasurfaajan on meneteltävä. Äärirajoja vain on vältettävä koskettelemasta, muuten voi polttaa näppinsä, kuten nyt on ilmeisesti tapahtunut markkinatalouden varsinaisilla temmellyskentillä, aluksi Amerikassa, mutta sitten sekä Euroopassa että Aasiassa, jaa globaalisti ja yhdessä vilauksessa kuten on mädät verkostot luotukin, vaikka pienin askelin.
Pääjuonesta sanotaan tässä: 'Parallelaktionen var långt borta, och de stora, lidelsefulla strider hon hade utkämpat låg bakom henne.' Taitaa kuitenkin merkitä vain hetkellistä tilannetta eli sitä vain kun Diotima ja Ulrich ovat huoneesta toiseen siirtymällä siirtyneet julkisuudesta yksityisyyteen. Niin että 'långt borta' on vain muutama askel - ellen nyt erehdy.
Nyt Diotima joutuu toteamaan, että molemmat miehet, sekä Arnheim että Ulrich, ovat tyyppiä 'vill och vill inte' eli eivät osaa (tai halua) päättää asioita sitä eikä tätä. Arnheim on kyllä tehnyt naimatarjouksen, mutta sitten jättänyt asian sikseen, ei ole 'painanut päälle' ei siis ehkä sittenkään ole tosissaan? Ja Ulrich, hänet nyt tiedetään. Hänhän ei mistään pysty päättämään, kunhan jahkaa. Ja Diotima jää aina vain rannalle ruikuttamaan tunnetilassaan 'måttlöst förälskad'. Mutta onko hänkään selvillä kumpaan: Arnheimiin, kuten sanoo, vai sittenkin (myös) Ulrichiin. Ei käy selväksi ainakaan lukijalle. Nytkin luku päättyy: 'Stanna kvar här ensam ett litet tag, så går jag i förväg att visa mig för våra gäster igen.' - Seuraako jatkoa vai eikö seuraa?
102. Kamppailua ja rakkautta Fischelin perheessä
Ikään kuin kesken jää edellisen luvun asia, kun tässä luvussa siirrytään ihan muuhun, jo melkein unohtuneeseen teemaan: perhe Fischeliin, johon Ulrichilla on myös jonkinlainen 'naissuhde' - perheen Gerda tyttäreen. Mutta kuitenkin tämän perheen kohdalla paljon kiinnostavampi, ja enemmän kirjailijankin ylläpitämä, kuin Ulrichin naissuhde, on antisemitismi, varsinkin kun se tässä kytee juutalaisen perheen sisällä. Onko tässä Musililla ollut jokin selvä tarve laittaa antisemitismi tällaiseen muotoon: keskenkasvuisten vaahtoamiseen vai sitäkö se olikin ensimmäisen maailmanpalon kynnyksellä? Ei varmaankaan. Ei valtiollisen tason yhteiskunnallinen ilmiö nyt sentään voi teinitasolla syntyä! Elinkeinotoiminnastahan siinä on pohjimmaltaan kysymys: juutalaisten (liian) vahvasta yhteiskunnallisesta otteesta elinkeinotoiminnan kautta.
Tässä on perheen Gerda tytär, jota vanhemmat mieluimmin Ulrichille tarjoaisivat, joutunut pojan koulutoverin Hans Seppin piirittämäksi. Hans on pelannut korttinsa niin, että on saanut eräänlaisen vaa'ankieliaseman ja hänestä on tullut jonkinlainen tyranni, jonka suhteen joudutaan olemaan varpaisillaan. Poikajoukko on kasvanut vähitellen monilukuiseksi ja harrastaa antisemitistisiä keskusteluita ja yhä avoimemmin ja äänekkäämmin vihjailee perheenisän, pankinjohtaja Leo Fischelin rotuominaisuuksien ja liiketoimien välisistä suhteista. Miksi ei Fischel (innokkaammin) osallistu suureen isänmaalliseen liikkeeseen? Gerdahan piti Ulrichin ottaa liikkeeseen mukaan ja siten ikään kuin neutraloida tätä antisemitismia. Mutta Ulrich on laiminlyönyt tehtävänsä.
Keskustellaan siitä mitä on edistys, mutta tämäkin luku päättyy siihen, että Ulrich jää naisen kanssa kahden. Mutta onko tästäkään mitään sen kummempaa odotettavissa?
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Korpela Asko 20081215 (20081215) o Ajk kotisivu o Musil o WebMaster