Tässä alkaa jo ihmetellä, että päästäänkö enää ollenkaan paralleeliaktioon tai edes miehen ilman ominaisuuksia ominaisuuksia tai niiden puutetta ihmettelemään. Tulee vielä uusia ihmisiä mukaan. 99. Koskee puoliviisautta ja sen hedelmällistä toista puoliskoa, kahden aikakauden samankaltaisuutta, Jane-tädin rakastettavaa olemusta ja hullutusta nimeltä uusi aikaTarkoittaakohan tämä suomen kielen yleiskäytöstä puuttuva sana 'puoliviisaus' samaa kuin yleisessä käytössä oleva 'puolisivistynyt', aika ikävä epiteetti. Itsekin teen muka päteviä havaintoja tämän lajin ihmisistä, mutta pidättäydyn sanan käytöstä periaatteessa kokonaan samoin kuin sanan 'tyhmä' käytöstä. Pelkäänpä, että joidenkin mielestä itse kuulun molempiin näihin kategorioihin. Riippuu kovasti siitä millaisella oksalla istuen näitä tuomioita jakaa. Jaa niin, tässä onkin vitsikäs jako: hjärnmänniskor ja bukmänniskor aivoväki ja mahaväki, selvästikin pari pykälää vulgäärimpi kuin ennestään tuutu 'bluecollar' ja 'whitecollar'. 'Isokenkäiselle' ei ole paria, mutta yhtä tehokkaasti sekin jakaa kansan kahteen porukkaan. Tässä tulee uusi ihminen, tant Jane. Hän tulee Ulrichin mieleen, kun hän selailee Diotiman lainaksi antamaa vanhaa perhealbumia. Tant Jane oli alun perin tullut sukuun pianonopettajana eikä itse asiassa sukulainen ollutkaan. Eikä sitten pianonopettajastakaan voitu puhua, kun hän huomasi oppilastensa kyvyt tai paremminkin kykyjen vähäisyyden. Yhtä kaikki hänestä tuli suosittu henkilö perhepiirissä. Tädin melko omaperäisiä elämäntapoja kuvaillaan: kahvinjuontia, tupakanpolttoa ja pukumuotia. Miehinen ulkonäkö, mutta naisen sydän. Meni naimisiin hunsvottivalokuvaajan kanssa, joka vuoden kuluttua sitten jätti Janen ja pian sen jälkeen kuolikin. Sitä ennen ehti saattaa maailmaan jälkeläisen kotiapulaisen kautta. Tästä lapsukaisesta tant Jane sitten otti huolehtiakseen kuin omastaan. Nyt oli jo tant Jane kuollut, mutta Ulrichiin oli jättänyt hyvän muiston. Näimmeköhän kuitenkin tant Janen samalla sekä ensimmäisen että viimeisen kerran. Yhteyttä paralleeliaktioon ei käsittääkseni perustettu.
100. Kenraali Stumm tunkeutuu kansalliskirjastoon ja kerää kokemuksia kirjastonhoitajista, kirjastoapulaisista ja älyllisestä järjestyksestäKenraali Stumm sen sijaan on vanha tuttu ja varmaankin pysyy mukana jatkossakin. Nyt kenraali seikkaillee kirjastossa. Ymmärtääkseni hän on ihan oikealla asialla, etsimässä ideaa juuri paralleeliaktion käyttöön. Tekstissä sanotaan mukavasti 'förlösande idé' eli laukaisevaa ideaa. Sellaisen hän sitten toivoi voivansa laskea Diotiman jalkojen juureen. Ei hullummin mietitty. Kyllä sellaisella olisi pitkäksi ajaksi sympatiaa herunut. Mutta yhtä vaikeaksi osoittautuu idean löytyminen kuin neulan löytyminen heinäsuovasta, sillä kirjasto on iso, miljoonista kirjoista on puhe. Ei auta vaikka kenraali huomattavasti täsmentää aihettaan, kirjastonhoitaja päättelee sen lopulta teologiseksi etiikaksi. No, tavallaan, myöntyy kenraali, sekin kävisi. Mutta karmeasti olisi luettavaa sittenkin. Olisiko kirjastonhoitaja lukenut? Ei ikinä, ei kirjastonhoitaja muutenkaan lue mitään kirjaa muuten kuin sisällysluettelon. Ei tulisi mitään koko ammatista jos rupeaisi muuta lukemaan. Katalogeja vain, niitä luetaan. Ja niin jää kenraal i ilman apua. Itse olisi eteenpäin hakeuduttava. Itkeä tekisi mieli tai sitten polttaa sikari. Kumpikaan ei käy tässä tilanteessa. Mutta ei hätä muutenkaan ole tämän näköinen: kirjasto auttaa vielä. Kirjastossa on avulias ja ammattitaitoinen vahtimestari. Hän ottaa kenraalin hoiviinsa. Ja niin joudutaan kenraalin kokemuspiiriin ja esimerkkiin siitä mihin alkoholin nauttiminen saattaa johtaa: yhä enemmän ja enemmän, lopulta delirium ja kuolema… Mutta niinhän se kävisi vaikka joisi vettä tolkuttomasti, veteenkin voi hukkua. Lopulta tullaan siihen, että vahtimestari suosittelee Kantia tai jotakin vastaavaa. Ja kenraalin osalta yritys päättyy tähän. Eipä nytkähtänyt eteenpäin pääasia tästäkään sivukiekauksesta!
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Korpela Asko 20081206 (20081206) o Ajk kotisivu o Musil o WebMaster