Eipä tässäkään päästä varsinaiseen asiaan, joiksi kai voidaan katsoa kaksi eri asiaa: Mies vailla ominaisuuksia eli Ulrich ja paralleeliaktio. Näistä kummastakaan ei nyt varsinaisesti ole puhe. Sen sijaan Clarisse, sivupersoona saa huomiota osakseen. Ja mikä onkaan valtio joka kielivirheeseen menehtyy! Tämän nyt sentään täytyy olla vahvasti liioiteltua. Jälkimmäisestä luvusta löytynee ongelmaan vastaus.
97. Clarissen salaperäiset voimat ja tehtävät
Clarisse on yhden sortin femme fatale. Hän ei ole varsinainen toimija, mutta hänellä on aikamoinen annos lumovoimaa Ulrichiin. Vaikka ei ole toimija, ei silti ole kokonaan irrallaan pääaiheesta eli paralleeliaktiosta. Clarisse on nimittäin lähettänyt juhlatoimikunnalle oman 'kansalaisaloitteensa', joka koski tätä kaikista yhteyksistä irrallaan liihottelevaa pahanilmanlintua eli Moosbruggeria. Mutta mikä olikaan sen sisältö. Eipä nyt yhtäkkiä tule mieleen, ehkä myöhemmin. - Eikä kun sehän koski Nietzscheä. Hänet piti jotenkin kytkeä paralleeliaktioon. Siitä ei nyt kyllä olekaan kysymys, vaan Clarissen henkilökuvan lisäpiirteistä, joita Musil maalailee kuin taiteilija lisäoksia kuvaamaansa puuhun. Ne eivät sinänsä ole välttämättömiä, mutta rehevöittävät kuitenkin kokonaiskuvaa.
Eräs Clarissen ongelmista, ehkä suorastaan tärkein on se, että Walter haluaisi hänen synnyttävän lapsen, mutta hän itse ei sitä halua. Tässä nyt kuvaillaan Clarissen fyysisiä ominaisuuksia ja nimenomaan Pirunsilmää - mikä lie suomalaisessa tekstissä. Onpa todella kekseliäs yksityiskohta ja varmaan herättää lukijan. Mihinkä mahdetaan tällä tähdätä? - Eipä taideta mihinkään tähdätä. Sitten on puhe tohtori Meingastista ja hänen apulaisestaan. tämä juttu kai tarkoittaa ja onnistuukin ehkä kiihdyttämään Pirunsilmällä herätettyä lukijan 'seksologista' mielenkiintoa Clarissea kohtaan. Näyttämölle marssitetaan sisar Marion, vai joko hän esiintyi aikaisemminkin?
Mutta Musil tietää roskaromaanin ja korkeakulttuuriromaanin eron ja niin tästäkin tulee 'interruptus' eli mitään ei seuraa, vaan näyttämölle astuu Walter, jonka rohkein lause on: "Era ben, fröken Clarisse, har mera med verklig konst att göra än alla tavlor som er pappa målar!" No ja vielä hengaa Meingast mukana kolmantena pyöränä ja Walterin vastuksena. Ja vielä tulee mukaan sitten tämän miehennielijän elinpiiriin meidän sankarimme Mies ilman ominaisuuksia eli Ulrich. Molemminpuolista sähköä on, mutta tekstissä sanotaan: "Men ännu litade hon ingalunda på mannen utan egenskaper. Han sade så mycket som han inte alls menade." Niinpä hän ehdottaakin Walterille: 'Tapa hänet'. Raju ehdotus tosin sitten vesitetään sanomalla ettei hän oikein itsekään tiennyt mitä hän tällä tarkoitti. Sitten on salaperäinen lause: 'Hon måste kämpa med honom.' Sinänsä selvä, mutta sellaisessa kohdassa, että en pysty päättelemään, tarkoittaako Walteria vai Ulrichia. Itse asiassa yhdentekevää, sillä molempien kanssa Clarisse 'kamppailee'.
Ja sitten on vieläkin kummallisempi lause: 'Det måste ske något med parallelaktionen. Vad, visste hon inte.' Tämä lause on mielestäni kummallinen sen takia, että se on aivan orpona luvun lopussa. Eikä ainakaan minun mielestäni se mitenkään ole Clarissen huoli, siis paralleeliaktio. - Ulrichin huoleksi, tai Diotiman tai Arnheimin tai monen muun, mutta ei Clarissen, tällainen kyllä sopisi.
98. Valtiosta, joka menehtyi kielenvikaan
Tässähän vasta raju otsikko on! Ihan tuntuu tässä vaiheessa samalta kuin sanottaisiin, että elefantti kompastui leppäkerttuun. Mutta kyllähän näistä kielikysymyksistä aikamoisia härkäsiä siellä sun täällä onnistutaan kasvattelemaan, tänäkin päivänä Belgiassa on aivan ihmeelliset kuviot näillä tiimoilla. Ymmärtääkseni myös jonkinlaista kärhämää on Kanadassa. Mutta käsittääkseni ei Sveitsissä, missä voisi kuvitella sellaista olevan. Espanjassa on aikamoisia ristiriitoja, joita tekisi mieli verrata siihen että täällä koti Suomessa syntyisi kieliriita savolaisten ja pohjalaisten välille. Entä sitten nämä Baltian maiden kieliongelmat? Mutta että 'menehtyi kielenvikaan'?
Tässäkin luvussa on ensin otsikon kannalta pitkät pätkät 'hyvää päivää, kirvesvartta'. Rikosmuseota selostetaan. Paralleeliaktio mainitaan. Pitkään pimennossa ollut Bonadea astuu näyttämölle, hänhän on aviosuhteessa korkeaan oikeusviranomaiseen. Sitä kautta raahataan esiin Moosbrugger. Karmea yksityiskohta: Moosbruggeerin veitsi. "Men titta, där ligger Moosbruggers kniv." Kas, kun ei lisätä: "Ser du ännu blod på den?" Sitten järjestetään Diotiman ja Bonadean kohtaaminen. Sitten kerrotaan jotakin meille 'läheistä' eli ruotsalaisen näyttelijättären Vogelsangin - kuitenkin saksalainen nimi - esiintymisestä. Minulla on tapana merkitä kirjan etulehdelle sivu, jolla mainitaan Suomesta, jos kirja on muualla maailmassa kirjoitettu. Dostojevskilla on melkein jokaisessa kirjassa tällaisia, mutta on muillakin. Sattuipa kerran käteen italiankielinen kaunokirjallinen teos nimeltä 'Viaggio a Helsinki', vai mikä se nyt oli. Eipä löydy luettujen listasta. Kuitenkin olen ihan varma, että jotakin tuollaista on. Ehkä lojuu keskeneräisenä jossakin. Siinä nuorisojoukko matkusti Euroopan halki junalla johonkin kongressiin Suomessa.
Mutta mikä onkaan tämä kielivirhe? Varmaan se Kakaniaan liittyy, kun Kakania itsessään on eräänlainen kielivirhe. Itävalta-Unkaria tarkoittaa. Kakás on unkarin sana 'kukko' ja Kakania siis ehkä Kukkolaksi voitaisiin kääntää. Niin, niin, sitä juuri: kun ei kunnollista sanaa löydy tämän kaksoismonarkian kansalaisen nimitykseksi. Ruotsiksi vaihtoehtoja: österrike-ungrare, österrikare-ungrare. Mitähän nämä saksaksi? Mitähän unkariksi? Voisihan sitä spekuloida, mutta jääköön. Niin, eikä tämä kielivirhe koskenut vain tätä kansalaisen nimitystä vaan vielä muitakin nimityksiä. Niin että kakofoniaa muistuttava Kakania on ihan sopiva yhteisnimi koko 'kielenvialle'. Menehtyminen nyt kuitenkin jäi jotenkin avoimeksi kysymykseksi.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Korpela Asko 20081201 (20081201) o Ajk kotisivu o Musil o WebMaster