Diotima ja Arnheim ovat tämän teoksen keskeisiä henkilöitä, ihan yhtä tärkeitä kuin päähenkilö Ulrich, mies vailla ominaisuuksia. On herännyt kysymys: ovatko uskottavia? Eli onko Musil onnistunut luomaan kuvauksellaan uskottavan tuntuiset henkilökuvat. Ja hakematta tulee mieleen vertailukohdaksi mielikirjailijani Dostojevski. Mielestäni Musil jää kovin kauas Dostojevskin taakse, vaikka Musilin henkilöt ikään kuin istuvatkin tavanomaisemmassa ympäristössä, kun sen sijaan Dostojevskin henkilöt ja yhteiskunta heidän ympärillään tuntuvat kummallisilta ja etäisiltä - mutta silti ne ovat uskottavia, paljon uskottavamman tuntuisia kuin nämä Musilin henkilöt. Diotima tuntuu minusta kuitenkin 'lähes uskottavalta', vaikka hänellä onkin taikasauvanomaisia organisointikykyjä. Ulrich olisi muuten aika uskottava, mutta jotenkin hänen naissuhteensa eivät oikein, vaikka ovatkin keskeisiä. Vähiten uskottavalta tuntuu Arnheim. Häneen on lastattu ihan liian paljon ihmeellisiä ominaisuuksia. Hän on aina läsnä ja kuitenkin operoi koko maailmassa, niiden ja näiden hallitusten ja suuryhtiöiden johtoelinten kanssa.
94. Diotiman öitä
Tässä nyt annetaankin luonnehdinta Arnheimin maailmanlaajuiselle toiminnalle: 'un peu de bruit autour de notre âme' eli 'vähän ääntä sielumme ympärillä'. En ole oikein varma mitä tarkoitetaan, vähätelläänkö vai kuvaillaanko vain. Tämä nimittäin voisi tarkoitaa: eipä juuri mitään, vain vähän… Mutta kun niitä on ihan tosissaan kuvattu ja mainittu Arnheim todellisena asiantuntijana ja neuvonantajana, jota hallituksetkin kuuntelevat, ei tällainen vähättely oikein tunnu sopivalta. Kun kuitenkin sanotaan että 'ääntä ympärillämme' sekin jo tarkoittaa vähättelyä: vain ääntä, ei muuta. Ainakin yhtä hyvä olisi lauseen alkuun vastakkainen sana 'paljon' - 'beaucoup' tai luultavasti 'liikaa' - 'trop de…'. Minusta juuri tässä luvussa Diotiman mietteiden kuvaus vaikuttaa uskottavalta, vaikka onkin kysymyksessä aika vakavat mietteet ja aviorikoksen pohdinta. Tästähän se sitten tuon ranskalaisen lauseen vähättelevä sävy paljastuukin, kun sillä samalla lauseella kuvataan Diotiman sielullisia 'kärsimyksiä': även lidelserna är bara un peu de…
95. Suurkirjailija, takaapäin
Suurkirjailija - siinäpä se! Ettei vain Musil esittäisi itseään! Haavekuvaa itsestään. Dostojevski kuvaa yhtä selvästi itseään minun mielestäni vain romaanissaan Peluri. Eikä totisesti peluri sovittelee ympärilleen yli-ihmisen raameja kuten niitä Musil Arnheimin ymärille rakentaa. Voipa olla että Dostojevskia nähdään muissakin hänen teostensa henkilöissä, mutta ei pelkästään hyviä ominaisuuksia pullollaan. Olisipa mukava lukea asiantuntijoiden ajatuksia tästä aiheesta. Etten sanoisi, että 'röyhkeästi' kehuu itseään: 'Han är en särskild form av andens förbindelse med stora ting'… 'Han är chargé d'affaires för nationens ande…' Han sitter själv i varje prisnämnd…', 'Han skriver alla förord, håller alla födelsedagstal, uttalar sig om alla viktiga händelser och blir överallt tillkallad när det gäller att visa hur långt man har kommit.' …Dostojevskikin kutsuttiin Moskovaan pitämään kuolleen Majakovskin muistopuhe… Muita kuin suurkirjailijaksi kuvaamiaan kolleegoja Musil kuvailee 'pikku aaseiksi tai kumiporsaiksi, joilla on takapäässä reikä niiden pulleaksi puhaltamista varten'! Onpa härskiä tekstiä. Olisi ehkä sittenkin täytynyt pitää se saksalainen laitos, jossa oli kommentteja selvästi enemmän kuin Musilin tekstiä (harmistuneena lähetin takaisin sen Hollannista saatuani; rahoja en saanut takaisin, ehkä useammallekin onnistuvat saman samalla tavalla myymään. Siinä vasta business!)
96. Suurkirjailija, edestäpäin
Kirjoitan tätä kuunnellen samalla toisella korvalla YLEradio1 kirjallisuusohjelmaa. Siinä pohditaan tämän ajan virtuaaliyhteyksien merkitystä elämässä ja heijastumista kirjallisuuteen. Jotenkin kuulostaa vain vähän poikkeavan siitä, mitä Musil kirjoittaa tässä luvussa. Arnheim oli vakuuttunut, että suuruuden merkki oli se, ettei asennoitunut kovin kriittisesti omaan aikaansa'. Niin minäkin luulen: maailman määrittely negaatioiden kautta on uskoakseni helpompaa, etten sanoisi: helppohintaista. Siihen pystyy kuka tahansa. Mutta suurta on, jos pääsee 'oikeaan' uskottavaan kuvaan myötäelämisen kautta. Ja todelliseen suuruuteen ei riitä pelkkä myötäeläminen, vaan jonkin lisän, lisänäkemyksen, lisäpiirteen näkeminen ajan ilmiöissä. Tässä hengessä käsittääkseni on tässä viitattu Goetheen ja Napoleoniin.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Korpela Asko 20081128 (20081128) o Ajk kotisivu o Musil o WebMaster