Minkä esikuvan jalanjälkiä Musil nyt sitten asteleekaan. Tai ehkä on 'ihan itse' keksinyt hulluja tuumia keräilystä ja yhdistyksistä ja muusta sellaisesta. 81. Kreivi Leinsdorf lausuu ajatuksiaan reaalipolitiikasta. Ulrich perustaa yhdistyksiäSuomesta on aina sanottu, että se on 'yhdistysten luvattu maa', mutta tämän lukujakson jälkeen tuntuu siltä, että Itävalta-Unkari on ollut vielä 'luvatumpi' maa. Yhdistyksiä on joka lähtöön: maalle ja merelle, raittiusyhdistyksiä, juomakiltoja, laulukuoroja ja yhdistyksiä sitä ja tätä tarkoitusta varten. On yhdistyksiä puolesta ja vastaan. Mutta ennen kuin on yhdistys, täytyy olla idea, jonka ympärille yhdistys rakennetaan. Tässä on sitten sijaa mitä hullummille tuumille. Ulrichin luona lappaa väkeä hulluine tuumineen saamassa siunausta toiminnalleen. Postimerkkien keräily nyt ei mikään hullumpi tuuma olekaan. Käytetty postimerkki nimittäin on todellinen kauppatavara, kuten tässä sanotaan. Niitä ostetaan, myydään ja vaihdetaan kaikkialla. Postimerkkihuutokaupoissa pyörivät tuhannet ihmiset ja miljoonat markat. Postimerkki on taide-esine siinä missä maalattu taulukin. Postimerkkinäyttely nyt ainakin pitää juhlavuoden kunniaksi järjestää. Mutta mitä sanotaan ukosta joka laskee isojen latinalaisten kirjainten suorien osien lukumäärän keskiarvoa kaikesta näkemästään kirjoituksesta? Tähän mennessä tämän harrastajan laskemista kirjainten suorista osista on keskiarvo 2,5. Mutta laskenta jatkuu ja luku siis myös yhä tarkentuu. Tästä ilmaisusta paljastuu, ettei Musil ole viimeisen päälle numeromies. Jos mies kerran näin ottaa näytettä näkemistään numeroista ja laskee keskiarvoa, hänen pitäisi pystyä ilmoittamaan myös luvun odotusarvo ja kuvailemaan luvun tarkentumista näytteen koon funktiona. Tällainen ylimalkainen 2,5 ei silloin ole vakuuttava osoitus hänen harrastuksensa vakavuudesta. Vaikkei olisikaan perillä suurten lukujen lain teoriasta, pitäisi ajatusten jo tuhannen parin kokoisen näytteen jälkeen alkaa askarrella keskiarvon tarkentumisen ympärillä. Ulrich joutuu ihmettelemään, onko mies mielenvikainen vai ei. Mies vaikuttaa älykkäältä ja sympaattiselta, peräisin aivan ilmeisesti 'paremmasta perheestä'. Ehkä olisi tällä sittenkin jokin käytännöllinen sovellus? Ei muuta neuvoa kuin ehdottaa, että perustaisi yhdistyksen asiansa tueksi. Sitten on mies, joka ajaa uutta, omaa, parempaa pikakirjoitussysteemiä. On miettinyt asiaa paljon ja osaa valaista sen syvällisiä seuraamuksia. Suuren isänmaallisen liikkeen pitäisi ottaa ohjelmaan tämän suunnattomasti resursseja säästävän menetelmän edistäminen. Kaikissa kauppaoppilaitoksissa pitäisi ottaa käyttöön. 82. Clarisse vaatii "Ulrich- vuoden" viettämistäClarisse oli ehdottanut Nietzshe-vuotta. Se ei ollut saanut kannatusta, vaan katsottiin hullutukseksi. Nyt hän ehdottaa Ulrich-vuotta. Älytön idea. No entä Buddha-vuosi sitten? Clarissen todellinen motiivi on vain saada kosketus Ulrichiin ja kokea seksuaalista kiihottuneisuutta. Hän rakentaa juopaa ikiaikaisten ystävysten Walterin ja Ulrichin välille. Mihinkään yltiöpäisyyksiin ei ole edes tarkoitus mennä. Riittää käden kosketus ja kyljen kihnutus sohvassa istuen. Tämä on tietenkin Musilin harkittu valinta. Kirja on paksu ja jännitteen pitää elää koko kirjan läpi. Jos mentäisiin pitemmälle, olisi vähemmän jäljellä lopuille sivuille. Kun tarkoitus on kuitenkin rakentaa suuren luokan draama eikä mitään kioskiromskua. Kättä laitetaan harteiden ympäri ja jalkoja levitellään, mutta muuta ei tapahdu. Puhutaan aktiivisesta passivismista. Passivismia on kahta lajia passiivista ja aktiivista. Walter on edellistä lajia, siis pelkästään passiivinen. Ulrich taas on sitä toista lajia, aktiivinen passivisti. Mikä on sellainen kummajainen? Vangin odottelua, että pääsisi vapauteen. Sitä se on Ulrichin elämäkin. Ulrichilta voidaan sentään odottaa, että hän joku kerta ryhtyisi johonkin erikoiseen. Se on koko aikakaudelle tunnusmerkillistä: odotellaan että asioita tapahtuisi sen sijaan että tehtäisiin niitä. Siinä se on passivismin ydin. Kerronko sinulle miksi en mitään tee? siksi että… mutta siihen jää lause ja Ulrich ottaa esiin savukkeen. No? auttaa Clarisse, mutta Ulrich pysyy vaiti. Senkin suurrikollinen! Samassa kuuluu ääniä, jotka osoittavat Walterin saapuneen kotiin. 83. Aina sama tapahtumain meno eli miksi historiaa ei keksitäMitä olisi Ulrich itse asiassa voinut sanoa Clarisselle? - Ei niin mitään asiallista. Tätä miettii Ulrich palatessaan kotiin raitiovaunulla. Ja seuraa sameita ajatuksia siitä, mitä voisi ja ei voisi olla, mitä on ihminen ja mikä on hänen tehtävänsä. Sota Balkanilla, korkeuslennon maailmanennätys 3700 metriä, uusi tenori valloittamassa Etelä-Amerikkaa ja tienaamassa summia, joita ei Pohjois-Amerikassakaan ansaitsisi, maanjäristys Japanissa, lääke syfilikseen… Mikä ihmeellinen asia onkaan historia! Toimiminen historia rakennusaineena kiehtoo Ulrichin ajatuksia. Maailmanhistoria syntyy samalla tavalla kuin muutkin historiat. Histori syntyy ilman, että sitä kirjoitetaan. Se ei synny keskiössä vaan periferiassa pienissä puroissa, mistä se ajautuu keskukseen. Loppujen lopuksi sankarillispoliittinen historia syntyy luultavasti sattumalta, mitään logiikkaa ei ole.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Korpela Asko 20081020 (20081020) o Ajk kotisivu o Musil o WebMaster