Mikä nyt sitten lienee tämän lukujakson merkitys ja luonne tässä kokonaisuudessa. Ei ole ehkä kirjoittaja itsekään oikein tiennyt, kun on ensin laittanut otsikon 'Asiasta poiketen', mutta sitten kuitenkin nostanut kissan pöydälle ja antanut jatkolle reilusti sisällön mukaisen nimen 'Diotima ja Ulrich'. Olisiko sitten vähän miettinyt ja pannut jatkoksi 'tasapainottavan' luvun Clarissesta - ettei vain mitään ratkaisevaa pääse tapahtumaan, kun on niin paljon vielä kirjaa jäljellä… 68. Asiasta poiketen: Täytyykö ihmisen olla sopusoinnussa ruumiinsa kanssa? Onko tämä nyt mitään 'asiasta poiketen'? Tällaistahan tämä on koko ajan ollut. Tässä nyt taas tätä naisjuttua, siveellisyyden rajoilla, mutta siveettömyyksiä tiukasti vältellen, lukijan mielikuvitusta kutitellen. Näiden naisjuttujen takia Ulrichista alkaa syntyä vähän kummallinen kuva. Alkaisiko sopia vähitellen elostelijan housuihin koko mies? Vai onko se nyt sitten niin, että tämän tittelin ansaitakseen täytyy jotenkin olla edes vihjauksenomaista tietoa 'rysän päällä' riehumisesta? Olisiko niin, että kirjan kirjoittamisen ajankohta ei tämän uskaliaampia juttuja kirjaksi saakka sallinut ilman että roskaromaaniksi olisi arvioitu? Olkapäitä tässä nyt sitten vain kihnutetaan ajopelissä yhteisen huovan alla ja pannaan otsikoksi 'Täytyykö ihmisen olla sopusoinnussa ruumiinsa kanssa?' Ruotsiksi otsikko mielestäni sanoo enemmän: 'Måste människan harmonisera med sin kropp?' Sanoo tietysti ahtaasti tulkiten täsmälleen saman kuin suomalainen, mutta voidaan myös 'harmonisera' tulkita transitiiviverbiksi ja 'med sin kropp' - niin jaa, mikä se nyt sitten nimeltään lauseen jäsenenä, mutta siis harmonisoinnin työkalu sisällöltään ja harmonisoinnin objektina joku toinen ihminen eli Diotima. Mikähän mahtaa olla alkuperäinen saksankielinen sanamuoto? Eritellään sitten tuntemuksia majorskasta lähtien, mutta kuten jo esilämmittelyssä totean, mihinkään ei sitten kuitenkaan päästä itse asiassa. Kolmipäisestä jumalasta, paholaisen pukinsorkasta ja 'backfisch'-nimittelystä on puhe, mutta siihen se sitten kuitenkin jää. Makea lause kuitenkin: 'Men är denna kropp vår andes, våra idéers, aningars och planers eller är den våra dårskapers yttre gestalt - de vackra inbegripna? Tätä lausetta on Musil varmaan pitkään märehtinyt ja maistellut ja viimeistellyt kunnes sitten on sen paperille sylkäissyt.
Jatkoa, jatkoa, kun ei ole malttanut tuohon äskeiseen parhaalta maistuvaan lauseeseen lopettaa. Tempaisee esiin 'slyngelårens trotsigt förljungna, fräckt och osäkert utsvävande moral - naturligtvis bara bildligt talat'. Tässä taaskin tuo moderoiva lauseenloppu vetäisee maton alta juuri kun jotakin uskaliasta oli pääsemässä sanomaan. Taitaa olla 'pupupöksypoikia' koko Musil, vai onko sittenkin vain tekosiveä, vai leikitteleekö aikalaismoraalilla, vai mikä on tarkoitus tällaisella 'kaksi askelta eteen, yksi taakse' vauhtihurjastelulla? Arnheimia tässä nyt sitten taas marssitetaan esiin esiliinaksi, vaikkei paikalla olekaan. Näin käännetään puheet olkapäänkihnutuksen lopettavaan malliin. Mikä siinä on, kun Arnheim pitää Ulrichia yliaktiivisena vouhottajana ja Diotima saa ihan päinvastaisen kuvan? Mitään ei ota tosissaan. Tämä nyt on sentään hyvin vastuullinen tehtävä, jossa ei passaa turhia hötkyillä. Unelmia pitäisi herätellä. Todellisuus kätkee taakseen absurdin epätodellisuuden kaipuun. Mitä tekisitte, jos olisitte päivän maailman herrana? kysyy ja nostaa hametta. Todellisuuden poistaisin. - Kun ei syty, niin ei syty ja sillä siisti! Ja kuitenkin: 'Ge mig en omfamning av ren älskvärdhet. Vi är släkt; inte alldeles artskilda' pyörii huulilla, mutta ei tule ulos. '… och så fick Diotima aldrig lära känna honom från den sentimentala sidan. 70. Clarisse käy kertomassa Ulrichille erään tarinan Kuitenkin Ulrich vetää naisia puoleensa kuin kärpäspaperi kärpäsiä. Milloin tupsahtaa kukakin 'entinen' tai nykyinen kotikäynnille, niin kuin nyt tässäkin Clarisse. 'Pappa har skickat…' isä lähetti asialle. Joo, joo. Linnan ja huoneen sisustamisesta on nyt kysymys. No ja sitten kerrotaan joku perverssi tarina siitä kuinka pappa höynähtää tyttöön ja Walter pappaan. Mitähän tässä oikein tarkoitetaan? Fattar du det hela? Niin, ja lopuksi se syntymämerkki. Ja vielä ihan lopuksi kädenojennus hyvästiksi. - On tässä nyt taas tarinaa!
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Korpela Asko 20080921 (20080921) o Ajk kotisivu o Musil o WebMaster