Asko Korpela
19 Filosofiaa ja naisia

• 62. Myös itse maa, mutta nimenomaan Ulrich suosii esseismin utopiaa
• 63. Bonadea saa näkemyksen
• Palautetta
• Lähetä palautetta!

Toden totta: puuduttavaa filosofointia, kuten huomasin Pekan otsikoineen. Lukiessani ei millään tahtonut ajatus pysyä mukana. Arvelin väsymyksestä johtuvan tai sitten siitä, että olen eräässä toisessa keskustelussa mukana ja luin vähän aikaisemmin sen tiimoilta mieltä askarruttavia näkökohtia. Ne pyrkivät väkisin valtaamaan huomion. Sitten havahduin vähän virkeämpään seurantaan, kun jälkimmäisessä luvussa Ulrichin naissuhteista tuli puhe.

62. Myös itse maa, mutta nimenomaan Ulrich suosii esseismin utopiaa

Moosbruggeerin kautta tässä sukelletaan esseistiikkaan. Ensin määritellään menevä mies. Kuinkahan kelvannee tämän päivän näkökulmasta Musilin määritelmä? Ehkä hyvinkin: ei viittä vuotta vanhempaa autoa, ei kymmenen vuoden takaisia lääketieteen menetelmiä. Tuntuu vähän siltä, ettei näiden kriteerien täyttämiseen tarvita mitään aktiivisia päätöksiä, vaan ne tulevat itsestään täytetyiksi muidenkin kuin menevien miesten osalta. Aktiivista päätöksentekoa tarvitaan näistä menevän miehen kriteereistä poikkeamiseksi. Informaatioteknologia pitää huolen menevyydestä.

Sitten pohditaan kokemuksen merkitystä ymmärryksen kannalta. Kallistutaan siihen käsitykseen, että iän karttuessa paremmin vältetään hätiköidyt ratkaisut. Tässähän ei tietenkään ole mitään uutta eikä suurta, vaan tämä viisaus on niin lähellä itsestäänselvyyttä kuin vain voi olla, vai voidaanko pitää peräti notoorisena itsestäänselvyytenä. Tässä suhteessa ylittämättömän maksiimin on ilmoille pukaissut itse Wittgenstein: "mitä emme voi tietää, siitä emme voi puhua".

Esseestä esitetään erilaisia määritelmiä. Jotakin sellaista, jota oppineet tarjoilevat 'jätteenä verstaastaan' on yksi määritelmä, toinen on esseen negatiivinen määritelmä: 'essee ei ole alustava tai tilapäinen ilmaisu vakaumukselle, jota sopivamman tilaisuuden tullen voitaisiin korottaa totuudeksi, mutta myös paljastaa erehdykseksi. Essee on myös 'muoto, jonka ihmisen sisäinen elämä omaksuu ratkaisevassa ajatuksessa.' Esseistien valtakunta sijaitsee uskonnon ja tiedon välimaastossa. Esseisti on uskon ja epäuskon sankari, usein myös henkilö joka on lähtenyt seikkailuun ja joutunut harhaan.

Millaisia päätöksiä on tehtävä onnellisuuden saavuttamiseksi? Ei ole tähänkään saatavissa yksiselitteistä vastausta. Onnelliseksi voidaan tulla tappamalla tai olemalla tappamatta. Ihmeellistä aaltoilua on eettisesti syvästikin tiedostava elämä. Olen pari kertaa kuullut radiossa pohdintaa Hitlerin 'suunnittelupäälliköstä' Adolf Eichmannista. Hänet katsotaan erääksi juutalaisvainojen pääarkkitehdeista. Onko nyt ilmestynyt kirja vai näytelmä, jossa Adolf Eichmann esiintyy 'yhtenä meistä' ja esitetään kysymys: Miten minä olisin toiminut hänen tilallaan? Tekikö hän vain hänelle annettua työtehtävää? Hän täytti työnantajansa vaatimukset. Pitikö hänen myös ajatella moraalisesti? Pitääkö meidän ajatella moraalisesti täyttäessämme meille asetettuja työtehtäviä, esim logististen ongelmien ratkaisuja, kun joku muu sitten käyttää näitä ratkaisuja moraalisesti tai eettisesti arveluttaviin tarkoituksiin. Kuka on vastuussa atomipommin aikaansaamasta tuhosta?

Luku päättyy kuten se alkoikin: Ulrich on lähtenyt pyjamassa puutarhaan viilentämään ajatuksiaan. Moosbruggerin hahmo nousee syysyönä usvasta puiden latvojen muodostamien synkkien varjojen muodossa.

63. Bonadea saa näkemyksen

Taitaa olla Ulrich samanlainen pakkomielle Bonadealle kuin Moosbrugger Ulrichille. Eroon ei pääse vaikka yrittäisi. Niinpä ilmestyy Ulrichin asuntoon Bonadea, tuo hyvä hengetär, joka teoksen alussa pelasti Ulrichin katuojasta hänen törmättyään ylivoimaiseen rosvokoplaan.

Ei voi Bonadea unohtaa Ulrichia, ei vaikka tietääkin toisen naisen olemassa olosta. Ulrichissa on sitä jotakin, jota Bonadea ei löydä mistään seikkailuistaan, joita hän harrastuksekseen järjestää itselleen täyttääkseen miehensä yhteiseen avioelämään jättämän ammottavan aukon. Ulrich kelpaa, Ulrich kiehtoo mieltä, nuorukainen. Bonadea tuntee itsensä seitsenkymppiseksi, suostuu ottamaan viskiryypyn vahvistuksekseen. Hän ei voi antaa itselleen anteeksi turhamaista ylpeyttään silloin kerran Ulrichin jättäessään. Nyt hän hylkäisi kaikki muut rakastajansa, vain Ulrich olisi hänen. Ulrich saisi esitellä hänet Diotimalle, jota kohtaan Bonadea ei enää tunne mustasukkaisuutta vaan ihailua, niin paljon hänestä hyvää kuultuaan. Mutta Ulrich ei ole tähän valmis.

Mutta Bonadea tietää salaisen aseen Ulrichin pään taivuttamiseksi. Se on Moosbrugger, Ulrichin mielen heikko kohta. Bonadean mies on Moosbruggerin tuomari. Bonadea pystyy siis ehkä vaikuttamaan Moosbruggerin tuomioon Ulrichin mieleisellä tavalla, ehkä pelastamaan Moosbruggerin. Omaa Moosbruggeriin suhtautumistaan puolustellakseen Ulrich ehdottaa Bonadealle muutamia hypoteettisia tilanteita, joihin joutuessaan tämä ehkä paremmin ymmärtäisi Ulrichin asennetta. Nämä ajatuskokeet eivät pure Bonadeaa, mutta eipähän ole tarviskaan, sillä riittää, että hänen käytettävissään on vipu, jolla Ulrichia voidaan kammeta.

Seuraa sensuelli kohtaus, kenkää, varvasta, sukkaa, pehmeätä rintaa. Ja tässä kaikessa on Moosbrugger näkymättömänä todistajana, etten sanoisi kummina, paikalla! 'Ei, Bonadea!' on Ulrichin reaktio viettelijättären houkutuksiin. Seuraa kalseaa mietiskelyä, jolle Ulrich antaa nimityksen 'tyhjyyden barokki'. Tästä kaikesta sukeutuu Ulrichin suulla viisaus: 'Syyntakeellinen voi aina toimia myös muulla tavoin, syyntakeeton ei.' Tähän Bonadea: 'Voi sinun kanssasi!'.

Ei olisi Musil Musil, ellei keksisi jotakin niin banaalia ja yllättävää kuin kirppukohtaus tämän luvun lopussa. Bonadea kirkaisee: 'Kirpppu puraisi!'. Missä se menee? Siellä mihin miehen sormet hakeutuvat naisen kanssa kahden. Mistä se on tullut? Raitiovaunusta tai Ulrichilta. Tämä on sentään niin läpinäkyvä juoni, että Ulrichilta pääsee ystävällinen hymy. Bonadea puhkeaa itkuun kuin huonosti käyttäytynyt pikku tyttö.
 

Palautetta 

Lähetä palautetta!