Taas sukeltaa esiin Moosbrugger, johon en oikein osaa suhtautua. Mitä hittiä tässä nyt tarvitaan tuollainen eriskummallisuus? Eikö sisällössä olisi väriä muutenkin tarpeeksi? Ei ainakaan vielä ole minulle selvinnyt Moosbruggerin liittyminen romaanin yleiseen juoneen, eikä nimenomaisesti tähän paralleeliaktioon.
Ongelma on mielestäni ristiriita 'joko-tai', 'on-ei', 'jing-jang' käsitteiden toisaalta ja ns harmaan alueen moniarvoisen skaalan toisaalta välillä. Se on todellinen ongelma esim oikeuden jakamisessa, mistä tässäkin on kysymys. Epäilty voi olla joko syyllinen tai syytön, mutta ei mitään siltä väliltä. Tavallaan 'siltä väliltä' skaalaa saadaan aikaan lieventävillä ja raskauttavilla asianhaaroilla sitten kun tuomiota annetaan. Tässä esitellään sitä kuinka Moosbrugger on itse asiassa sekä syyllinen että uhri eli juuri tätä harmaata aluetta. Moosbrugger on samanaikaisesti teoistaan vastuullinen konna ja sairas syyntakeeton. Mittaa siinä sitten oikeudenmukainen tuomio. Kuolemantuomio on tyyppiä 'joko-tai'. Sen täytäntöönpanossa ei tunneta harmaata aluetta niin kuin niissä syissä, jotka siihen johtavat. Lääkäri ja pappi pompottelevat Moosbruggeria hankalana tapauksena, enkä kadehdi heidän tehtäväänsä enkä missään tapauksessa myöskään moiti heitä tehtävän suorittamisessa. Tapaus on hankala. Sitä melkein tekisi mieli moittia, että Musil niin paljon Moosbruggeria pitää esillä. Kyllä tuon nyt vähemmälläkin uskoisi, varsinkin kun ei mihinkään lopulliseen ratkaisuun kuitenkaan päästä. Moosbruggeria simputetaan ja Moosbrugger oikeuksiinsa perehtyneenä on pystyy puolestaan höykyttämään viranomaisia. Tämä on siinä määrin Moosbruggerin normaalia elämää, ettei hän ole edes tyytymätön saamaansa kohteluun. Hän ymmärtää olevansa tärkeä henkilö ja on sen johdosta imarreltu. Valtio syöttää, kylvettää ja pukee hänet ja huolehtii hänestä kaikin puolin. Vapauden teemaa ei tässä edes nosteta esiin. Voin hyvin kuvitella, että kaikki ihmiset eivät yksinkertaisesti kaipaa vapautta eivätkä sille anna suurta arvoa. Ei Moosbruggerkaan, vai onko niin että Moosbrugger tuntee itsensä vapaaksi vangittunakin. Niinkin voisi olla.
60. Retki loogis-moraaliseen maailmaan Olisikin tainnut kuulua tämän otsikon alle nuo äskeiset 'joko-tai' ja 'harmaa alue' pohdinnot. Tässä otetaan esiin latinankielinen lause 'Natura non facit saltus' - Luonto ei tee hyppäyksiä. Hassua kyllä itse ajattelen täsmälleen päinvastoin. Ihminen pystyy ajattelemaan jatkuvalla,tasaissesti etenevällä skaalaalla, mutta luonto etenee hypähdellen, diskreetisti. Ehkä minun voidaan helpostikin todistaa olevan väärässä, mutta näin vain kuitenkin ajattelen. Osaanpa sanoa syynkin. Empiirisen taloustutkimuksen aineiston katsotaan olevan diskreettiä, mutta aineiston käsittelyssä koukataan jatkuvalla skaalalla, äärettömän pienillä muutoksilla operoivan differentiaalilaskennan kautta. Ja minun mieleni on tällaisen koulutuksen koulima. Sitten tässä on toinen latinankielinen lause, jonka idea on, että ihminen joko toimii oikeudenmukaisesti tai ei toimi oikeudenmukaisesti. Välimuotoa ei ole. Tästä nyt varsinkin rohkenen olla eri mieltä. Ei tietysti samanaikaisesti voi toimia, jaa, enpä tiedä vaikka voisikin. Taitaa voida kin. Joku toimi on samanaikaisesti oikeudenmukainen ja ei sitä ole. Mutta joka tapauksessa ihmisen toimiminen on jotain muuta kuin hetkellinen tapahtuma, se on ajassa etenevä prosessi. Ja ajassa ihmisen motiivit voivat heittää laidasta laitaan, myös epäoikeudenmukaisuudesta oikeudenmukaisuuteen ja minun mielestäni väliin mahtuu myös harmaa alue - sekä toiminnassa että motiiveissa.
61. Kolmen tutkielman ihanne eli eksaktin elämisen utopia Ihan vain tästä otsikosta kirpoava ajatus on, että näin se on. Elämä ei millään tasolla ole eksaktia. Vaikka mentäisiin näkymättömän pienten partikkeleiden tasolle, niin sielläkin eksaktius loistaa poissaolollaan. Olen ymmärtänyt että kvanttifysiikan tärkein piirre on nimenomaan arvaamattomuus, poikkeaminen luonnonlaiksi luullusta eksaktiudesta. Minulle jää jotenkin sellainen vaikutelma, että tässä tämä elämän epäeksaktius esitetään ikään kuin poikkeuksena säännöstä. Elämän todistaminen eksaktiksi katsotaan mahdottomaksi ja sen vuoksi utopiaksi. Minun mielestäni se on oletusarvo, jonka käänteistä arvoa ei tarvitse edes yrittää todistaa vääräksi ja vastakohtaa siten oikeaksi.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Korpela Asko 20080831 (20080831) o Ajk kotisivu o Musil o WebMaster