Tässä lukujaksossa ei mielestäni varsinaisesti etene pääjuoni eli tämä ihmeellinen paralleeliaktio, vieritetäänpähän esiin vain muutamia juonen nupukiviä. Otetaan esiin ajan kipeä yhteiskuntaongelma juutalaiskysymys, ulkoministeriön rutiineissa paljastuu aukko eli informaation kulkukatkos, Moosbrugger osoittautuu vankeinhoitolaitoksen kuumaksi perunaksi ja Ulrich paljastaa perusasenteidensa ja ajattelunsa taantumuksellisuuden. Tässä kohdassa totean kääntyneeni suomalais-itävaltalaisten ystävien puoleen tiedustellen ovatko tutustuneet käsiteltävänä olevaan Musilin kirjaan. Jos ovat, voivatko jotenkin valaista sen historiallista taustaa, kertoa mikä tässä kirjassa on faktaa ja mikä fiktiota. Vielä ei ole vastausta kuulunut. 51. Fischelin perheVoisi olla tämäkin Fischel eli 'Pikku Kala' kirjailijan huvikseen nimensä kuvaamaksi luoma fiktiivinen henkilö, joka jotenkin karaktäärinä vastaa nimeään. Liikemies hän onkin pankinjohtaja, tarkemmin sanoen prokuristi, jolla on johtajan titteli - eli siis juuri Pikku Kala isojen, varsinaisten kanuunojen, niin tietysti 'haiden' katveessa. Mainitaan Fischelin uran käänteistä ja hänen avioliittonsa ongelmista. Perheen sisällä on edustettuna kaksi maailmankatsomusta. Leo Fischel on periaatteen mies, jonka ohjenuorana ovat toleranssi, ihmisarvo ja vapaakauppa. Halu olla oikeassa liittyy ihmisen arvokkuuteen ja se on vähitellen noussut arvoon arvaamattomaan Fischelin perheessä. Kysymys on käytännössä siitä onko palvelustyttö erotettava vai ei, saako hammastikkua käyttää ruokapöydässä vai ei. Siitä mitä sitten öiseen aikaan puolisoiden kesken tapahtui joutui perheen ainoa tytär Gerda kuvitelmiin kissatappelusta yön pimeydessä. Tietenkin itse Gerda oli yksi suurimmista ristiriitojen aiheista puolisoiden kesken. Isä ja tytär pitävät yleisesti ottaen yhtä, mutta on myös asioita, joissa äiti ja Gerda asettuivat samansuuntaiselle puolustuskannalle. Silloin isä saa yleensä kuulla tietoja siitä mitä mieltä kuuluisa Paul Arnheim on asiasta. 52. Osastopäällikkö Tuzzi löytää aukon ministeriönsä toiminnastaJa mikä on tämä aukko ulkoministeriön toiminnassa? Se on se, ettei ministeriössä tiedetä yhtään mitään sellaisen miehen edesottamuksista kuin on Paul Arnheim, ulkomaalainen, jolla on valtava vaikutusvalta. Jotenkin kysymys on myös Arnheimin tapauksessa yksityisen ja ammatillisen toiminnan suhteista. Mihin pitäisi laittaa raja yksityisen ja julkisen toiminnan välillä? Eihän ministeriö voi palkata kokonaista kirjallisuuden ja teatterikriitikoiden armeijaa vahtimaan Arnheimin laaja-alaisen toiminnan piirteitä. Ministeriön kirjastoon tilataan kuitenkin Arnheimin koottujen teosten laitos. Myös Berliinin suurlähetystöltä tilataan yksityiskohtainen selvitys Arnheimin toiminnasta 53. Moosbrugger viedään uuteen vankilaanTässä taas vilahtaa 'spöken' Moosbrugger näyttämöllä. Hän on täysin tietoinen tapauksensa yleisestä yhteiskunnallisesta merkityksestä. Hänen oikeudenkäyntinsä saama suuri julkisuus johtaa kuolemantuomin täytäntöönpanon siirtymiseen. Hänet siirretään toiseen vankilaan. Hän suhtautuu suuripiirteisesti tuomioonsa. Kuolema vuosi tai pari ennemmin tai myöhemmin. Mitä tuolla nyt on merkitystä. Moosbrugger sanailee arvokkaasti ja hillitysti tuomiotaan koskevissa kuulusteluissa ja keskusteluissa tuomiovallan edustajien kanssa. 54. Ulrich keskustelee Walterin ja Clarissan kanssa ja osoittaa taantumuksellista ajattelutapaaUlrich pääsee vihdoin käymään ystäviensä Walterin ja Clarissen luona. Hänen ensimmäisen yrityksensä oli tehnyt tyhjäksi välikohtaus poliisien ja rosvojen välisessä kahakassa, jonka silminnäkijäksi hän sattumalta joutui. Materialistinen historiankäsitys on ymmärtääkseni pääteema ystävysten keskustelussa. Tekstissä mainitaan parikymmentä luonnontieteen haaraa, sivutaan Arnheimin oppineisuutta niiden suhteen. Tämä tapahtuu kävelyretkellä, jonka ainoaksi lopputulokseksi mainitaan loskassa kastuneet jalat ja ärtynyt mieli. Arnheimin kohdalla joudutaankin sitten kiistaan. Ulrich ilmoittaa suhtautuvansa häneen kielteisesti. Hänessä ja hänen kaltaisissa teknisen kehityksen ilmentymissä ei ole mitään vitsiä. Ihminen, naiset kirjoittivat jo viisituhatta vuotta sitten sanasta sanaan samanlaisia rakkauskirjeitä kuin nykyään. Clarisse yhtyy tähän mielipiteeseen, mutta Walter sen sijaan on 'kuin fakiiri, joka ilmeenkään värähtämättä antaa hattuneulan lävistää poskensa'. En käsitä, mitä tässä yhteydessä tarkoittaa Walterin repliikki: 'Sinä siis kieltäydyt toistaiseksi olemasta ihminen.' Ulrich myöntää näin olevan asian. Asiantuntijat eivät koskaan tule valmiiksi (= eivät pysty sanomaan viimeistä sanaa?). Ulrich julistaa: Ainoa mitä elämässä on tarpeen, on vakuuttuneisuus siitä, että omat asiat menevät paremmin kuin naapurin asiat. Tiedätkö mitä näin todetessasi sanot? 'Antaa mennä! Olet yksinkertaisesti itävaltalainen. Opetat Itävallan virallista valtionfilosofiaa, joka on: antaa mennä (laissez faire!).
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Korpela Asko 20080817 (20080817) o Ajk kotisivu o Musil o WebMaster