Olemme ensimmäisen ja toisen osan taitekohdassa. Ulrichin tarmokas ja menestyvä isä lähettää pojalleen kirjeen, joka osoittaa ennen kaikkea Musilin osaavan senkin tyylin, muotopuhtaan vanhanaikaisen kirjeen kirjoittamisen. Pappa on poikansa urakehityksen pysähdysvaiheesta huolissaan. Tuuppaa poikaansa piireihin. Jälkimmäisessä luvussa Ulrich sitten todella siirtyy piireihin, suoraan huipulle, niin lähelle keisaria kuin tällaiselle tulokkaalle vain on kohtuudella kuviteltavissa. 19. Kirjallinen muistutus ja tilaisuus ominaisuuksien hankkimiseen. Kaksi kilpailevaa keisarillista riemujuhlaaTämä ei todellakaan ole mikään hyvää päivää kirvesvartta lällärikirje, vaan se heijastelee isän vakavaa huolestumista lahjakkaan pojan urakehityksen suhteen. Mitään edistysaskelia ei ole viime aikoina tapahtunut. Tämä on merkillistä sitä taustaa vasten tarkasteltuna, että isä on viime aikoina kuuluut sangen ylistäviä lausuntoja poikansa lahjoista. On poika tullut jo siihen ikään, jossa monilla hänen tovereistaan on jalat tukevasti oman pöydän alla ja jonkinmoinen yhteiskunnallinen asema. Mutta ei Ulrichilla. "Jag hyser därför en tillitsfull förhoppning att snart få höra ifrån dig och finna mig belönad för de uppofringar jag har gjort för din framtid, genom att du nu efter din hemkomst inte längre försummar att knyta sådana förbindelser." - Kas, siinä vasta lause! Täysi kymppi korutyylikokeissa! Saman tien myös asia sanottu riittävän selvästi: isä odottaa pojaltaan toimintaa. Ja saman tien isä myös kertoo itse ryhtyneensä toimenpiteisiin edistääkseen pojan eteenpäin menoa. Kreivi Sillejasille on kirjoitettu ja pyydetty suhtautumaan hyväntahtoisesti anomukseen, jonka poika pian lähettäisi. On kreivi myös vastannut varmaan yhtä tyylikkäin korulausein ja ilmoittanut ilomielin tukevansa nuoren miehen pyrkimyksiä. "… och samtidigt befästa den uppfattning man har om dig i tongivande akademiska kretsar." - Jaa'a, kelpaa pojan porskuttaa! Sattuu keisarilla olemaan merkittävä virstanpylväs urallaan, 30 vuotta hallitsijana. Sitä juhlitaan ja juhlavalmisteluihin voisi poika osallistua. Paikka juhlatoimikunnassa. Ei muuta kuin pika pikaa Wieniin. 20. luku Kosketus todellisuuteen. Ominaisuuksien puutteesta huolimatta Ulrich esiintyy tarmokkaana ja tulisieluisena"Ulrich tarttuu isän tarjoamaan syöttiin pääasiassa uteliaisuuttaan. Kakanian keisari ja kuningas on legendaarinen vanha herra. Nuorison sanotaan kuitenkin aika ajoin ihmetelleen, onko koko herra edes olemassa, vaikka valtakunnassa on hänen muotokuviaan tuhka tiheässä, varmaan yhtä monta kuin on valtakunnassa asukkaita. Keisarin todellisen populariteetin Ulrich tajuaa, kun joutuu kosketuksiin lakeija- ja henkivartija-armeijoiden kanssa. Ja Ulrich tapaa todella keisarin itsensä. Syntyy keskustelu siitä mikä mies Ulrich oikein on, matemaatikko. Missä koulussa? Ei ollenkaan koulussa. Jaha, yliopistossa siis. Ja Ulrich saa omituisen päähänpiston. Hän pyytää spontaanisti keisarilta Moosbruggerin armahtamista! Johan keisarin silmät rävähtävät selälleen. Ulrich vielä pahentaa asiaansa: tosin himomurhaaja, mutta mieleltään sairas. Ei olisi pitänyt tuomita lainkaan. Lainsäädäntö edellisen vuosisadan puolivälistä on tässä kohdin vanhanaikainen, kuten keisari hyvin tietää. Nyt alkaa Ulrich tajuta tehneensä kömmähdyksen. Isän kreivi-ystävä pehmentää tilannetta parhaansa mukaan. Ulrich saa käteensä paperin ja hänelle luvataan uusi käynti ja hän saa lähteä. 'Tämän täytyy olla väärinkäsitys, ei minulla ollut vähäisintäkään tarkoitusta…'. Hän tuntee olevansa vain kevyt korkki virran pyörteessä, joutuvansa jonnekin, minne ei ole ollenkaan toivonut.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Korpela Asko 20080608 (20080608) o Ajk kotisivu o Musil o WebMaster