Taas olen keksinyt täysin ilmassa riippuvan hypoteesin kuten tässä aina silloin tällöin. Mutta mikäpä estäisi kommentoijaa heittelemästä esiin sellaisia. Niinhän tekevät kirjailijatkin. Tällä kertaa olen 'ihan varma', että lukujakson edellisen luvun asia on repäisty suoraan kirjailijan omista muistoista, niin toden tuntuinen on sen tunnelma. Jälkimmäisen luvun asiasisältö taas on tyypillinen hyvä tarina, joita kirjailijat janoavat, lukevat jostakin, merkitsevät muistiin ja ymppäävät teoksiinsa. Sitä varten muistiinpanovälineitä aina mukanaan kuljettavat. Tässä jälkimmäisessä tosin on maininta, josta voidaan päätellä, että sekin on jotenkin todellisuudessa koettuakin, on osunut tielle muutenkin kuin luettuna lehdestä. 17. Millä tavoin mies, jolla ei ole ominaisuuksia, vaikuttaa mieheen, jolla niitä onTämä otsikko vaikuttaa väkisin kirjan mainiosta yleisotsikosta väännetyltä. Vaikka itse asiassa tästähän on kysymys, eikä esim päinvastaisesta, eli siitä että ominaisuuksin varustettu mies olisi vaikuttanut ominaisuudettomaan. Se aihe on siis vielä hyllyllä odottamassa. Tässä luvussa puhutaan edelleen Ulrichin lapsuudenystävästä Walterista ja tämän puolisosta Clarissesta, joka esiteltiin jo eräänlaisena Ulrichin salarakkaana. Siitä sitten ehkä kumpuaa tässä esitelty Walterin mustasukkaisuus, joka sekin ikään kuin verhottuna annetaan ymmärtää. Ensinhän puhutaan Walterista ja Clarissesta todellisina rakastavaisina ja nimenomaan vakuutetaan Clarissen suuresti ihailevan Walterin nerokkuutta. Walterkin tuntee itsensä todella merkittäväksi mieheksi aina aamulla töihin mennessään, mutta illalla kotiin tullessaan hän jo on aivan toinen mies. Kaikki ikään kuin valuu läpi sormien eikä mitään jää käteen. Nerous pysyy ajatuksen tasolla, käytännön seuraamuksia siitä ei ole. Hän tosin onnistuu lohduttamaan itseään kääntämällä asioiden etenemättömyyden ympäristön aiheuttamaksi. Koko Eurooppa on hänen käsityksensä mukaan eräänlaisessa kankeuden tilassa. Mitään ei tapahdu. Kyvytön etenemään ei ollutkaan hän vaan aika. Aika on sairas. Hän sen sijaan on terve. Mutta hän paljastaa heikkoutensa ajautumalla väkisin puhumaan Clarisselle pahaa Ulrichista. Walterin mielestä Ulrich on pysähtyneisyyden tilassa. Clarisse ei sitä ehkä huomaa, mutta Walter tuntee Ulrichin niin pitkältä ajalta, että näkee asian selvästi. Mies on vailla inhimillisiä ominaisuuksia, pelkkää kaavaa ja elotonta logiikkaa. Katso nyt vaikka ulkonäköä! Näyttääkö edes matemaatikolta puhumattakaan lääkäristä, tuomarista, kauppiaasta, diplomaatista? Tässä merkillisessä keskustelussa Walter lyö henkisesti parasta ystäväänsä kuin vierasta sikaa ja Clarisse joutuu häntä puolustamaan. Tai ei tarkoita sen kummemmin puolustaa, vaan tulee vain esittäneeksi myönteisiä käsityksiä perheystävä Ulrichista. Mutta Walter vain sättii. Kyllä Ulrich on todellinen vaara Clarisselle. Sitä mieltä on Walter. Mustasukkaisuus siis vaivaa miestä. - On ehkä aihettakin.
18. MoosbruggerSitten on tämä Moosbruggerin tapaus. Jotakin mainitaan Ulrichin ja Moosbruggerin tapaamisesta, Ulrichin joutumisesta silmätyksin merkillisen Moosbruggerin kanssa, mutta minulle ainakin jää epäselväksi, mitä merkittävää tässä tapaamisessa on. Kyllä lukijalle jää päällimmäiseksi mielikuvaksi Moosbrugger tunnottomana rikollisena, vaikka hänen rikostensa tausta niin hyvin ja tavallaan uskottavastikin selvitetään. Hänet, enkelikasvoinen murhamies, esitellään onnettomien olosuhteiden uhrina. Niin oli voimakas Freudin harjoittama sielun nurin kääntäminen tämän teoksen kirjoittamisen aikaan, että kukaan kirjailija, ei Musil eivätkä muutkaan, voinut jättää takaamatta menestystään selkein viittauksin Freudilaisiin ydinajatuksiin. Terveeltä näyttää, terveyttä suorastaa pursuaa, mutta sairas mikä sairas tämä Moosbrugger. Voiko sellaista edesvastuutonta edes tuomita? Puukon kautta oli patoutumansa purkanut. Aivan yököttävän julmalla tavalla. Ei Dostojevski edes kirveellä näihin hirvittävyyksiin yltänyt. Eivät tällaista tapausta tuomaritkaan, eivätkä varsinkaan psykiatrit osanneet käsitellä: tällä 'teoreettisella anarkistilla' on 'merkittävää intelligenssiä'. Moosbrugger ei voinut sietää psykiatreja, joita hän piti ilman muuta suurina huijareina. Loppujen lopuksi Musil paljastaa omankin kantansa. Tulisi varmaan meillä lynkatuksi asiaa koskevassa nykykeskustelussa. Kuolemantuomio Moosbruggerille luetaan. Hän itse pitää tuomiota oikeana, mutta sanoo sen tulleen annetuksi täysin väärin perustein. Naiset pyrstöänsä heiluttamalla ovat tämän kaiken, lopulta oman tuhonsakin aiheuttaneet. Ettei vain yksipuolisuuden onttous kumahtelisi nykyisissäkin seksuaalisen häirinnän tapauksissa!
|
||
Palautetta |
||
Asta Manner: Moosbrugger-luku
Lähetä palautetta! |
Korpela Asko 20080602 (20080602) o Ajk kotisivu o Musil o WebMaster