Mikä on tämä tällainen? Mies ilman ominaisuuksia. Mahtava keksintö kirjan nimeksi ja sisällöksi. Varmaan on ensin nimenomaan juolahtanut mieleen tämä nimeksi kelpaava muoto ja vasta sitten alkanut pohdiskelu, että mitä sellainen voisi olla. Tähän epäilyyn on ehkä olemassa selvä vastaus. Ehkä käy selville seuraavan lähes vuoden aikana, kun tätä teosta luetaan. Tai sitten ei käy. Saatuani selville, että alkuteos on saksankielinen, haluan hankkia sen itselleni. Jostakin käsittämättömästä syystä olen porttikiellossa Amazonilla. Tilaus onnistuu siihen saakka, kun on aika maksaa. Sitten tulee lakooninen ilmoitus: tähän osoitteeseen ei valitettavasti voida toimittaa. Ja piste. Tämä on jatkunut vuosia. Eikä ilmeisesti mitään ole tehtävissä. Ikinä ei ole ollut mitään maksuhäiriöitä. Mistä lienee kysymys.
Onkohan tämäkin niitä ajatuksenvirtahöpinöitä? Ounastelen, että tästä kertomuksesta ja seuraavista tulee vähän mallinsa mukaisia ajatuksenvirtahöpinöitä. On siis kysymyksessä saksalainen vastine Ranskan Proustille, Irlannin Joycelle, Suomen Volter Kilvelle… Mitä niitä on muita? Varmaan on Venäjällä omansa, ei vain ole osunut kohdalle. Niin ja Portugalin Saramago, jota olen neljän kirjan verran kahlannut. Nyt olen päättänyt sen lopettaa. Jos vielä luen jotakin portugaliksi, sen täytyy olla tavallista ja täysjärkistä. Tämä kirja alkaa vallan makealla maailman tilan kuvauksella, jossa huomioidaan tähtien asennot ja säätilat lämpötiloineen, kosteuksineen, vaihteluineen. Siihen raamiin nyt voisi sijoittaa mitä hyvänsä katastrofia tai muuta suurisuuntaista, mutta Musil panee siihen liikenteen melua ja sitten lopulta yhden kaupungin, mutta ei pidä tärkeänä antaa kaupungin nimeä. Tulee sitten viimein mukaan myös pari ihmistä, mahdollisesti Arnheim ja Emelinda Tuzzi. Ovat siis ensi kertaa näyttämöllä. Tämä on sellainen tarina, että voisivat olla vaikka viimeisenkin kerran, kun eivät siis ilmeisesti kuitenkaan ole kirjan päähenkilö, joka sekin kyllä tulee toisessa luvussa esitellyksi, mies ilman ominaisuuksia.
Mitä ovatkaan nämä ominaisuudet? Epäilen, että ns tavallinen pulliainen ei juuri tule tekemisiin sanan 'ominaisuus' kanssa kovinkaan usein. Mutta minä tulen jatkuvasti. Ja aivan tietyssä rajoitetussa yhteydessä. Nimittäin tietokoneohjelmoinnissa, mitä 'tavalliset pulliaiset' eivät juuri tee. Ohjelmointi perustuu 'objekteihin', "sykkyröihin", olioihin, joilla on tietyt tarkoin määritellyt ominaisuudet. Ja yleensä niitä on paljon, kun kaikki niiden pienetkin piirteet on määritelty juuri nimenomaan ominaisuuksina. Tavallinen pulliainen tulee myös tekemisiin näiden samojen objektien kanssa jatkuvasti ja myös niiden ominaisuuksien kanssa ja jokainen nykyään osaa niitä käyttää - tietämättä olevansa tekemisissä objektien tai niiden tarkoin määriteltyjen ominaisuuksien kanssa. Kun pulliainen noutaa rahaa pankin seinästä tai maksaa laskun verkkopankissa hän näkee edessään ikkunan ja siinä tekstiä ja painikkeita, joista voi valita sitä ja tätä ja kenttiä, joihin voi kirjoittaa. Nämä ikkunat, painikkeet, tekstikentät, kirjoituspalkit ovat äärimmäisen tärkeitä ja tarkoin määriteltyjä ohjelmoinnin objekteja, joihin liittyy kymmeniä ominaisuuksia. On väriä, näpäytystä, kaksoisnäpäytystä, näkyvillä oloa, näkymättömyyttä, käytettävissä oloa, käytettävissä olemattomuutta, ohjelmoinnissa niille annetaan ehtoja ja niitä sidotaan toisiinsa ja, ja , ja… Ominaisuuksista (engl. property) on koko ajan kysymys. Sellaista objektia ei varmaan olekaan, että voitaisiin sanoa: ilman ominaisuuksia. Enkä mitenkään tässä vaiheessa usko, että Musil pystyisi vakuuttamaan lukijansa siitä, että hänen miehensä olisi vailla ominaisuuksia. Tuntuu täysin mahdottomalta. Eikö ollut niin, että hänen isällään oli ominaisuuksia, mutta hänellä ei mitään.
Dostojevskiko haasteena Musilille? Onkohan tässä sittenkin sellainen juoni, että Musil yrittää panna paremmaksi kuin - kuka muukaan kuin meidän Dostojevskimme. Dostojevskihan mitä selvimmin operoi ihmisten ominaisuuksilla. Myshkin on oiva esimerkki. Hänellä on varsin rajoitetusti tavallisen ihmisen ominaisuuksia, sen sijaan hänellä on joukko harvinaisia ominaisuuksia kalligrafiasta järkähtämättömään lähimmäisenrakkauteen. Musil on ehkä ottanut tietoiseksi tavoitteekseen luoda vielä oman huipennuksen näille Dostojevskin merkillisille hahmoille. On kyllä Musililla otetta. Sen mielestäni todistaa tämä alun maapallon tilan kuvaus ja sitten vähän myöhemmin vertaus hiekanjyvästä vuorella. Voisi sanoa, että miehellä, Musililla, on skaala hanskassa: äärettömän pienestä äärettömän suureen. Ehkä on tietoinen tarkoitus välttää tavallista, keskiarvoa, keskivertoa, tyypillistä, modaalista, tavanomaista. Mutta siis isällä on ominaisuuksia… ja omaisuuksia. Linna muun muassa. Ja taitoa bisneksessä. Minussa ainakin herättää selvää kunnioitusta miehen kyky paneutua lähiympäristönsä asioihin. Itselläni ei tätä kykyä ole, mutta sitä runsaampana se on vaimolla. Suu auki joudun jatkuvasti seuraamaan, kuinka hän asiantuntevasti keskustelee ihmisten kanssa heidän sukulaisistaan, kaiken muistaa. Tulee tämä heti mieleen, kun luen Musilin miehen isästä. On se hyvä ominaisuus. Niin ajattelen. Jos sitten muodostaa mielipidettä yhteiskunnan asioista, on materiaalia omasta takaa. Niinhän tuntuu asia olevan tämän Musilin miehen isän kohdalla.
Todellisuudentaju ja mahdollisuudentaju Tämä on myös mielenkiintoinen näkökulma: Jos on olemassa todellisuudentajua, täytyy olla myös mahdollisuudentajua. Henkilö, jolla on näitä molempia, on valmis liikemies. Eli menestyvällä liikemiehellä, näin kuvittelen, pitää olla juuri nämä kaksi ominaisuutta: todellisuudentaju ja mahdollisuudentaju. Mitä hauskoja sanoja mahdetaan käyttää suomennoksessa päinvastaisista tapauksista. Ruotsinnoksessa jota luen odottaessani saksankielistä, jonka onnistuin tilaamaan hollantilaisesta divariketjusta Antiqbookista, sikäli kuin sitä on jäljellä siihen halpaan 9 euron hintaan, jonka maksoin. Ruotsiksi puhutaan termein 'uppblåsta, småaktiga och klandersjuka viktigpettrar' negatiivisessa mielessä ja myönteisessä vastaavasti 'tokstollar, idealister'. Hm! Päästäänköhän tässä nyt sitten puusta pitkään ja minkälaisella tempolla. Ei tämä alku kyllä paljon dramatiikkaa lupaa, mutta jotenkin kuitenkin kiinnostavalta vaikuttaa. Olisikohan niin, että etenee pikkuepisodista toiseen pikkuepisodiin, jotka sijoittaa suurten, suorastaan ylisuurten kulissien keskelle. Silläkin voisi olla oma viehätyksensä. Kyllä tähän ominaisuus käsitteeseen on selvästi fiksoitunut, kun siitä jatkuvasti puhuu. Saapa nähdä tulenko itse jatkossa vetäneeksi ja pystynkö jatkossa itse vetämään lankoja Musilin miehen ominaisuuksista omiin tietokoneohjelmoinnin ominaisuuksiin.
|
||
Palautetta |
||
Lähetä palautetta!asta manner: Ajatuksenvirtahöpinät?
|
Korpela Asko 20080505 (20080505) o Ajk kotisivu o Musil o WebMaster