03 Metsäläispoika koulutielle
Mielenkiinnon herättelyä otsikoinneinLukujakson ensimmäisen luvun otsikko on vähemmän informatiivinen: "Saattaa olla polttoainesuotimessa paskoo". Tällaisen repliikin Viljami kyllä heittää, mutta se ei ole luvun olennaista sisältöä. Koulun ainekirjoituksessa olisi kyllä tällaisella otsikon ja sisällön epäsuhdalla saanut hylätyn arvosanan. No, vakavasti puhuen romaanin väliotsikko on eri asia kuin aineen otsikko. Olihan Mika Waltarin "Komisario Palmun erehdyksessä" sellainenkin mielenkiintoa herättävä luvun otsikko kuin "Komisario Hagert ei pidä nokikanoista".
Pehmeä kohta Viljamin luonnekuvassaViljamin luonnekuvasta paljastuu pehmeä kohta, kun hän näkee kotonaan ne jäljet, joita sutenöörin sisään tunkeutumisyrityksestä jäi. Viljamin silmät kostuvat hänen halatessaan Paavoa ja ajatellessaan, mitä olisi saattanut tapahtua. - Haudankaivaja Varonen ilmoittaa lyhyesti, että sutenööri ei enää häiritse ketään - sen verran on maata päällä. Haudankaivaja on siis suorittanut toimialaansa kuuluvan tehtävän vapaa-aikanaan.
"Täysin turhaa hömpötystä"Kotiavustaja Aune Toivanen suunnistaa Viljamin törkyiseen mökkiin siivoamaan ja ruokaa laittamaan. Huoltovaltion palvelu pelaa. Leskimies Viljami katselee rehevää naista sillä silmällä. Paavo ahmii lähes pellillisen tuoretta pullaa. Rikhard muistelee navettamatkalla menehtynyttä vaimoaan. Tapaus muutti tyystin Heiskalan perheen elämän: Rikhard opetteli ruuanlaiton ja Viljami yritti pitää talon siistinä. - Paavon karusta lapsuudesta tulee taas kotiavustajan utelujen seurauksena tietoon yksi näyttö. Poikaparka ei ole saanut joululahjoja, eikä talossa ole tapana edes tuoda joulukuusta tupaan. Paavo sai kyllä kerran hakea kuusen, mutta kun hän toikin sisälle männyn, oltiin ilman kuusta (ja mäntyäkin). "Täysin turhaa hömpötystä", Viljami kuittaa.
Välillä juodaan kustakin pullostaVaihteeksi ollaan sopuisasti heinäpellolla. Paavo saa ajaa traktoria! Naapurin Reijon lisäksi mukana talkoissa ovat haudankaivaja Varonen ja ilotyttö Ludmila. Kirjailija unohtaa sittemmin Ludmilan kokonaan - hän ei ole mukana heinätalkoiden kiljupitoisessa karonkassa lainkaan. Ryyppääminen on taas aivan tolkutonta, sillä kaikki juodaan mitä talossa on. Jälleen saadaan näyttö kirjailijan inhorealismista. Koko illan jaffaa kitannut Paavo virtsaa yöllä hädissään tyhjään olutpulloon, jonka tuvan lattialta herännyt naapurin Reijo sitten kumoaa aamulla krapulaiseen kurkkuunsa kahdella kaadolla. Hän tunnistaa kyllä nesteen laadun, mutta ei usko makunystyröitään, vaan juo katkeran kalkin loppuun. Lisäbonukseksi hän saa vielä vanhan äitimuorinsa tavanmukaiset haukut. Viljami hoitaa kuparisepistä huolimatta talon aamupuuhat ja aikoo lähteä autokouluun - ja ottaa isänsä ja poikansa mukaan kaupunkia katsomaan.
Uutta sanavarastoa ekaluokaltaKaupunkimatkan tapahtumista pääroolin saa Rikhardin ruumisarkkukauppa. Hän jopa kokeilee tuotetta. Ensimmäinen kiristää hartioista, mutta toinen on sopiva. Teoksen nimessä esiintyvä koululaukku hankitaan myös, samoin nappulapohjaiset jalkapallokengät. Viljami kiroaa raskaasti kuultuaan, että arkku pitää kuljettaa kotiin Mossen katolla - tämä on logistinen kummajainen on päässyt kirjan kansikuvaan. Vähän makaaberia kuvausta ja kuvitusta. - Odotettu ensimmäinen koulupäivä koittaa lopulta. Isä vie Paavon kouluun oikein traktorilla, mistä Paavo on ylpeä. Metsäläiset isä ja poika herättävät opettajien huomiota ruokottomalla kielenkäytöllään, mutta se nyt vain on heidän luontaista puhekieltään. Kotimatkalle lähdettäessä Paavo halaa isää - oli jo tullut ikävä. Ei Viljami taida Paavon mielestä niin huono isä ollakaan. Paavo kailottaa traktorin perästä isälle ensimmäisen päivän oppejaan: "Isä! Paskahuussi on kuulemma käymälä!" Jotakin tragikoomista tässä on.
Epäuskottavia tapahtumiaTässä vaiheessa on todettava, että kirjailija ei oikein luota valitsemansa elämänpiirin normaalien tapahtumien ja henkilöhahmojen kiinnostavuuteen, vaan lataa juttuunsa melko epäuskottavia tapahtumia, kuten huussinkaatoa, murhia, sutenöörin, ilotyttöjä ja pulloon kusemista. Tiettyä kitkerää humoristisuutta näissä kirjallisissa keksinnöissä kyllä (murhia lukuun ottamatta) on. Toisaalta, kertomus taitaisi olla kovin tavanomainen ilman näitä "mausteita". Harva pystyy rakentamaan Päätalon tapaan kiinnostavaa tekstiä uskottavuuden rajoissa pysyttelevistä henkilöhahmoista ja tapahtumista. Hän tiettävästi kertoikin varsin uskollisesti oman elämänsä tapahtumista, mutta sai niihin puhalletuksi lämpimän katkeran ja aidon hengen.
Isä ja poikaViljamia ja Paavoa tulee verranneeksi muihin kirjallisiin isä-poika -asetelmiin. Päätalon Herkosta ei löydy senkään vertaa lämpöä Kalle-poikaansa kohtaan kuin Viljamista omaansa. Minkäänlaisia halauksia tai muita herkistelyjä Herkko ei olisi missään tapauksessa hyväksynyt. Tyly mies, lyhyesti sanoen, mutta ei kuitenkaan harrastanut ruumiillista kuritusta. Marcel Proustin kuvaaman pojan suhde isäänsä oli etäinen (äitiin sen sijaan sairaalloisen läheinen). Toisaalta sivistyksellisesti Marcel-poika ja Paavo ovat tietysti valovuosien päässä toisistaan. Paavo-paralta puuttuu pehmentävä äitisuhde kokonaan ja sivistyksen valosta ei hänen ympäristössään ole jälkeäkään. Paavo saa tosin Rikhard-ukilta jonkinlaisia mystissävytteisiä henkisiä eväitä.
|
Palautetta |
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20050815 (20050815)
o 
o AJK kotisivu
o Mujunen